Voihan munuainen!

Olen kirjoittanut viimeksi kunnon postauksen tammikuussa ja nyt mennään jo maaliskuuta. En ole kadonnut tai lopettamassa blogaamista, vaan ollut ihan rehellisesti hurjan työntäyteinen ja siksi blogaaminen on jäänyt täysin. Tauosta huolimatta en ole unohtanut blogia, vaan miettinyt aika paljonkin minkälaista sisältöä tänne haluaisin kirjoitella. Mulla on taas muutama idea uusista postauksista, joita piakoin julkaisen.

Mitä mulle sitten kuuluu? Tällä hetkellä vähän kehnoa, sillä poden aika sitkeää flunssaa (jäi anatomissakin munuaisen käsittely väliin). Sairastelu toki mahdollistaa tämän kirjoittelun, mutta toivoisin kuitenkin tervehtyväni pian koulukuntoon, kun kesätyöhaastattelukin on ihan oven takana. Kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtua paljonkin niin opinnoissa kuten muussakin elämässä (koulujuttuja kerron lisää erikseen toisessa postauksessa).

Tammikuussa oli vihdoin talvi ja kovat pakkaset. Ja kun lumetkin tulivat, kaivoin sukset esiin ja kävin useamman kerran ladulla hiihtämässä pitkästä aikaa. Pienenpänä on tullut hiihdettyä jonkin verran, mutta teini-iässä se jäi ja sairastuttua mulle ei enää uusia suksia ostettukkaan. Viime keväänä ostin kuitenkin sukset vähän myöhään ja vasta tänä talvena pääsin niiden kanssa ensimmäistä kertaa ladulle. Aluksi oli vähän amatöörifiilis hiihdellä Kaupin latuja muiden hiihtäjin mennessä ohi useammakin kerran, mutta äkkiä sitä tottui niin omaan nopeuteenkin kuin reisilihasten jumiutumiseen. Liikunta jäi jäiden tultua lähes kokonaan ja siksi hiihtäminen tuntuikin ihan huippu kivalta. Mulla on käytössäni nanosukset, joita ei tarvitse voidella ollenkaan. Huomasin, että ne todella toimivat parhaiten lähellä nollaa. Pakkasten kiristyessä ne alkoivat lipsua mäissä.

Liikunnan ohella olin tammikuun melkein ilman punaista lihaa (yhtä kouluruokailua lukuun ottamatta). Koin sen itselleni sopivaksi ja olenkin jatkanut pelkän kalan, kanan ja kasvisten voimin kotona. Mitään oireita tai puutostiloja en ole huomannut, vaikken mitään D-vitaminiia ja omega-3 rasvahappoja kummempaa ole purkista ottanut. Punaisen lihan vähentäminen ei ole ollut vaikeaa, enkä koe kaipaavani sitä. Täysin vegaaniksi ryhtiminen minun kohdallani taas on vielä liian hankalaa lähinnä allergioideni takia. Liian usein koulun kasvisvaihtoehdot sisältävät aika runsaasti pähkinöitä ja sipulia, joille molemmille olen allerginen. Pähkinät varsinkin ovat aika iso ja tärkeä osa vegaanista ruokavaliota ja siksi en koe kannattavaksi ryhtyä vegaaniksi, kun en osaa vielä korvata näitä kunnolla millään muulla raaka-aineella turvallisesti. Lisäksi tykkään tosi paljon kana- ja kalaruoista, joten tämän hetkinen ruokavalio tuntuu sopivan itselleni kuin nenä päähän. En olen ollut myöskään liian tarkka punaisen lihan välttämisessä, joten olen kylässä tarjottavia lihapullia syönyt huoletta. Hiihtolomalla myös huomasin, kuinka äkkiä elimistö tottuu ruokavalion muutokseen. Mökillä oli tarjolla paljon kinkkua ja kun viikolla söin muutenkin paljon prosessoitua ruokaa, vatsani ei oikein ottanut niitä hyvin vastaan. Pieninä määrinä punainen liha siis menee, mutta jatkuvasti en halua sitä syödä.

 Alkukeväästä myös haksahdin uusimaan sekä talvitakkini, että objektiivini. Kun leutoa talvea tuntuu olevan suurin osa talvista ja koulussa takkia on kannettava mukanaan niin ruokajonossa kuin ympäri koulua olevissa luokissa, päätin vaihtaa paksun ja pitkän toppatakin kevätuntuvatakkiin.

Objektiivikin vaihtui pienempään kiinteäpolttoväliseen 24mm pannukakkuobjektiiviin. Tämän pienempää ja kevyempää ei mun järkkäristä sitten saakkaan.

Hiihtolomalla aloitin hullun siivousmyrskyn, joka on vieläkin kesken. Kai jo trendiksi asti noussut konmaritus ja raivaus sai minutkin tyhjentämään keittiönkaapit ja käymään läpi lankapussit. Nyt ainakin vaatehuoneessa näkyy taas lattia pitkästä aikaa.

Olen innoissani keväästä ja haaveilen yhä enemmän opiskeluvaihdosta. Vaikka välillä on aika rankkaa, koen olevani todella onnellisessa asemassa ja kiitollinen siitä. Aurinko on ainakin tehnyt tehtävänsä ja saanut minutkin hymyilemään ja odottamaan kesää. Ensi viikolla on vielä ainakin yksi L10T-kurssikerta seuriksella. Se on muuttanut ainakin minun suhtautumistani negatiivisiin asioihin ja opettanut rukoilemaan. Launtaina strattaa toinen riparitapaaminen ja Kyproksen lähetysmatkan suunnittelu. Vielä kun töitä siunaantuisi kesäksi, voisin rauhallisin mielen kerätä vielä viimeiset opintopisteet ennen kesälomaa.