Pikakuulumiset

Huh, kun mulla on teille niin paljon kerrottavaa, että nyt varoituksena saattaa tulla ähkytäytetty sekava ja täysin aivoista ruudulle vuodattamani kuulumispläjäys.

Mulle kuuluu kiirettä, työtouhua, mutta samalla oikein hyvää. Viikko sitten tulivatkin ylioppilastulokset ja kyllä mä niistä M-paperit itselleni nappasin. Muutama aine laski opettajien arviosta, mikä oli toki pettymys, mutta aina ei voi olla se paras. Tällä viikolla pitäisi valitakoekutsun tulla, jos on tullakseen. Olen hieman pessimistinen kutsun suhteen ja suunnitellut syksyllä aloittavani saman alan opinnot avoimen puolella, jos tutkintopaikkaa en saakaan.

Kun sanon olleeni kiireinen, tarkoitan sitä todella ja oikein isolla K:lla. Sain loppukuulle mahtavan työtarjouksen tehdä viikonloppujen lisäksi arkipäiviä, kunnes uusi työntekijä vanhojen tilalle löytyy. Vaikka rakastan työtäni, sain äkkiä huomata, miksi viikonloppu on aina kaksi vapaata putkeen. Omat päivän vapaani siellä sun täällä eivät antaneet sitä kaivattua lepoa. Lisäksi ylioppilasjuhlien järjestelyt ovat pitäneet minut vauhdissa lähes joka ilta aina raskaan työpäivän jälkeen. Ollaankin äidin kanssa leivottu jo kaikki kaurakeksit, sämpylät, prinsessakakut ja haettu Ikeasta niin lasit kuin kuohuvat juomatkin.

Liikunta oli toissa viikolla hieman tauolla töistä saamani vatsapöpön vuoksi. Tämäkin viikko on ohjelmoitu lähes täyteen, eikä tekemisen puute ainakaan pääse yllättämään. Kuitenkin tälle viikolle haluan jotain raskaampaa treeniä jonnekin mahduttaa, koska lihakseni huutavat päästä liikkeelle kunnolla lyhyen tauon jälkeen.

Kirjoittelen aina niissä väleissä, kun ehdin. Ensi viikolla pitäisi jo kiireen helpottaa, joten malttakaa odottaa. Minulla on tuhat ja yksi postausideaa vireillä ja monta ihanaa kuvaa julkaisematta. Toivotaan, että jo pian saan huilittua aivoni tuottamaan jotain ihanaa teillekin. Ja onnea kaikille tänä keväänä valmistuville ylioppilaille!

PS. Nyt tätäkin blogia pääsee seuraamaan Bloglovin kautta. Painike löytyy sivupalkista.

Esittely

Blogin aloituksen jälkeen olisi ehkä suotavaa kertoa hieman itsestäni.

Olen siis kohta parikymppinen nuori opiskelija, joka kirjoittelee (tällä hetkellä) nimerkillä Mymmeli.  Nimerkki kertoo rakkaudestani muumeihin.

Luonteeltani olen iloinen ja innostun helposti ja palavasti uusista asioista. Olen myös erittäin herkkä, temperamenttinen ja joskus jopa liian tarkka. Pyrin liikaakin täydellisyyteen. Vaikka perus luonteeni on yleensä positiivinen, taivun helposti murehtimaan asioita jo etukäteen. Silti kun jotain päätän, menen vaikka läpi harmaan kiven, heitteän monta kertaa hanskat tiskiin ja keräten ne aina uudestaan takaisin.

Minun lukiopinnot ovat lakkiaisia vaille valmiit eli toukokuun loppua odotellessa. Valmistun ylioppilaaksi Tampereen ilmaisutaidon lukiosta. Sen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Kerron niistä lisää varmasti valintakokeiden jälkeen. Opiskelun ohella työskentelen vanhusten ja rippukoululaisten parissa.

Olen aktiivinen liikkuja. Liikuntahistoriaani kuuluu joukkuvoimistelua, balettia, erilaisia tansseja ja sählyä sekä paljon muita lajeja joita on tullut vapaa-ajalla harjoitettua. Liikunta jäi kuitenkin elämäntilanteeni vuoksi monen vuoden tauolle. Tällä hetkellä lenkkeilen, uin ja jumppailen kotona.

Liikunnasta innostuin tänä keväänä ja se alkoi halusta syödä terveemmin. Minulla oli aika epäterveelliset ravitsemustottumukset ja ruokavaliooni kuului paljon keksejä, suklaata ja liian vähän kunnon ruokaa. Oma jaksaminen oli kortilla ja jatkuvien flunssakierteiden jälkeen päätin, että ruokavaliolleni on tehtävä jotain, jotta voisin paremmin. Omilleen muutettuani rupesin kiinnostumaan ruuanlaitosta ja ensin jäivätkin einekset pois. Nykyään pyrin syömään viidesti päivässä, monipuolista ja itsetehtyä ruokaa ja pitämään viikossa vain yhden mässypäivän, jolloin herkkuja saa syödä niin paljon kuin mahaan mahtuu. Kun ravitsemus saatiin kuntoon, aloin kiinnostua liikunnasta osana hyvinvointia. Oma identiteettini oli hukassa pitkän aikaa, kunnes palasin liikunnan pariin ja ymmärsin, että tämä on sitä, mitä olen jo vuosia kaivannut.

Liikunnan lisäksi elämääni kuuluu vahvasti usko. Se on minulle se tuki, turva ja elämääni kannattava voima. Uskoon olen kasvanut pikkuhiljaa ja viimeinen sysäys tapahtuikin rippileirillä 2011, jonka jälkeen saatoin kertoa uskovani. Kuulun ihan tavalliseen kirkkoon ja käyn vieläkin vanhan kotikaupunkini nuorten seurakunnan tapahtumissa moikkaamassa tuttuja ja ystäviäni. Kyseinen seurakunta oli nuoruusaikanani toinen kotini ja sieltä löysin myös nykyisen puolisoni. Kerron täälläkin avoimesti uskostani ja olen rehellinen siinä, että aina uskominen ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Mieheni mukana olen myös innostunut valokuvauksesta, jonka varmasti tulette täälläkin huomaamaan. Valokuvatessa haluan keskittyä siihen kaikkeen kauniiseen ja hyvään, minkä ohi kävelemme ihan jo huomaamattamme. Linssin läpi maailma näyttää niin paljon kauniimmalta. Valokuvaan Canonin ihan perus järjestelmäkameralla Canon 450D. Ja objektiivina käytän Canon EFS 18-135mm. Aina en kuitenkaan jaksa pientä, mutta painavaa kameraa mukana kantaa, ja silloin kuvat räpsitään kännykällä.

Muita harrastuksiani ovat mm. leipominen ja käsityöt. Tykkään tehdä käsillä asioista ja aina minulla onkin useampi virkkuu ja neuletyötä kesken. Luonto on minulle se mieluisin paikka liikkua ja haaveilen taas joskus pääseväni Lappiin vaeltamaan ja tuntureita valloittamaan.

Katsotaan mihin suuntaan kirjoittaminen täällä lähtee käyntiin.