Loman odotusta

Lapsena kesä tuntui aina selkeästi kesältä. Todistukset kourassa palattiin kotiin aikaisin lauantaina ja seuraavana päivänä nautittiin kesäksi saadusta uutukaisesta romaanista ja mahdollisuudesta valvoa niin pitkään kuin huvittaa. Mun kesät olivat nuorempana täynnä reissuja, leirejä, kavereita ja uimarannalle ramppausta. Nyt huomaan kasvaneeni ja kaipaavani sitä vapauttavaa kesäfiilistä, joka silloin oli niin itsestään selvyys.

Tämä ja edellinen kesäni kuluivat lähinnä töissä ja vapaa-aikaa eli sitä oikeaa kesälomaa jäi vietettäväksi vain noin reilu pari viikkoa, osissa tietenkin. Monet tutut kesätekemiset ovat myös muuttuneet. Uimarannalla en enää jaksa uiskennella koko päivää, kun alan palelemaan jo vartissa. Kavereiden näkemistä haastavat yhteensopimattomat työvuorot ja pitkät välimatkat.  Kesäloma ei myöskään takaa vapaata kauppareissuista, laskujen hoitamisesta ja pyykkivuoroista. Lisäksi kesälomareissut pitää pudjetoida tarkkaan, eikä kioskista voi opiskelijabudjetilla napata hetken mielijohteesta jäätelöä. Tylsyyden huipentuma, minä taidan alkaa aikuistua.

Silti jotain lapsuuden kesistä on jäänyt. Into ja kutkuttava reissujen odotus ovat palanneet. Nyt kun pitkä, kylmä ja pimeä talvi on vietetty saman kerrostaloasunnon  nurkissa, alkaa kaivata maiseman vaihdosta. Olen oikeastaan iloinen, etteivät helteet ole vielä löytäneet tänne asti, sillä muistan elävästi kuinka viime kesänä tänne asuntoon olin kirjaimellisesti läkähtyä hengiltä. Yhtäkkiä osasin arvostaa valtavasti vanhempieni kotiin muutama vuosi sitten hankkimaa ilmalämpöpumppua, joka viilensi huoneilman jopa kymmenen astetta viileämmäksi kuin ulkoilma hellepäivinä.

Juhannus on pian ovella ja se onkin minun tämän kesän ensimmäinen miniloma. Vaikkemme mökkeilemään pääsekään tänä juhannuksena, odotan Juhannuskonferenssia innolla. Odotettavaa on myös juhannuksen jälkeen, sillä loppukesästä alkavalle pidemmälle lomalle on tiedossa ainakin muutama reissu lisää ja mökkeilyä. Olen tottunut leireilemään ja reissaamaan vuodessa useampaan kertaan ja siksi tämä vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen, sillä en ole matkannut kuin kotikaupungin ja opiskelukaupungin välissä eessuntaas. Odotan kuin pikkulapsi pakkaamista, pitkiä automatkoja, junareissuja, uusia maisemia, yökyläilyjä ja matkaeväiden syömistä.

Onneksi tässä kesässä on aikaa myös levähtää ja vaan olla. 

Heinäkuuta ja lomaa odotellen!