Lomakelit ovat houkuttaneet ulkoilemaan ja pitkän treenitauon jälkeen olen palunnut lenkille ja pyörän selkään. Kävelylenkkejä tehostamaan olen ottanut askelkyykyn ja juokselenkeille mukaan matkamittarin (harmiksi tämä ilmainen puhelinsovellus ei aina toimi, vaan saattaa kaatua kesken lenkin). Ylioppilasjuhlia ennen kävin aika tiuhaan hallissa uimassa, mutta luulen, että se on nyt kesäksi vähän jäädäkseen. Uimarannat, ja vihreät metsäpolut ovat paljon kutsuvampia tähän aikaan vuodesta.
Kotijumpassa kevyiden nilkkapainojen kaveriksi sain yo-lahjana Selättimen jenkkakahvat, joilla käsipainotreeni on saanut uuden startin. Muuten jumppaani kuuluu ihan perusliikkeitä, joilla tarkoitus on edelleen saada peruskuntoa kohotettua ja lihaksia elvytettyä. Salille menoa olen lykännyt roimasti eteenpäin. Siihen tarvitsisin vähän varmemman taloustilanteen, joten opiskelujen alkaessa sali voidaan ottaa uudestaan harkintaan. En myöskään koe tällä hetkellä hyötyväni saliharjoittelusta, sillä peruskunnon kanssa on valtavasti tekemistä vielä.
Miksi sitten treenaan ja mikä sai juuri minut innostumaan fitneksestä? Kuten olen jo aikaisemmin kertonutkin, fitnessinnostukseni lähti ainoastaan halustani muuttaa ruokailutottumuksiani. Halusin pistää stopin jatkuvalle herkuttelulle ja oppia valmistaan puhdasta kunnon ruokaa. En halunnut olla se makaroonilla elävä opiskelia, vaan syödä ravitsevaa ja edullista kotiruokaa. Lähes koko lukioaikana söin eineksiä ajanpuutteen ja hektisen elämäntilanteen vuoksi. Samalla aloin sairastella jatkuvasti, sain rytmihäiriöitä, niveleni kärsivät ja leffateatterissa pitkään istuminen oli epämukavaa kipeän polvivamman vuoksi. Nämä oireet eivät suoranaisesti johtuneet liikunnan puutteesta tai huonosta ruokavaliosta, mutta niillä oli suuri vaikutus oireiluuni.
Lukulomalla uskaltauduin monen vuoden taon jälkeen lenkkeilemään ja se tuntui yllättävän hyvältä. Lenkeistä tuli henkireikä luku-urakan keskellä ja sain niistä voimaa jaksaa läpi kirjoitusten ja rankan kevään. Liikunta oli myös lapsena ollut iso osa omaa identiteettiäni, jonka nuoruudessani kadotin. Nyt kun liikunta on palunnut elämääni, huomaan aina uudestaan hehkuttavani kuinka tämä on se "mun juttu".
Fitness ei minulle tarkoita kovaa salitreeniä, pelkkää lihaksien ihailua tai bikinikunnon tavoittelua. Fitness on minulle enemmän elämäntapa. Se on jokapäiväistä valintojen tekemistä. Ja näiden valintojen taustalla on bodymind-ideologia eli fyysisen hyvinvoinnin yhteys psyykkeeseen. Teen pieniä muutoksia jatkuvasti, jotta eläisin terveellisesti kehoani kunnioittaen. Näitä valintoja ovat minun kohdalla olleet esimerkiksi karkkipäivät, tummaan riisiin vaihtaminen ja veden juonnin lisääminen. Liian orjalliseksi en missään nimessä halua ryhtyä, koska sillä ei itseään kohtaan saa aikaiseksi mitään hyvää. Kaiken täytyy lähteä omasta halusta voida hyvin.
Haluan pitää itsestäni ja kehostani huolta, jotta jaksan joskus tulevaisuudessa olla äiti ja vanhanakin vielä virkeä. Jos syön koko päivän makeaa, olostani tulee heti samea, väsynyt ja vetelä. Säännöllisellä syömisellä ja oikeilla ruoka-aineilla ruuasulatus toimii ja allergiareaktiot ja nivelten turvotus pysyvät kurissa. Lisäksi polveni kipu, joka on nilkan ylipronaatiosta syntyneen virheasennon aiheuttama, on kipuillut enää harvoin lisääntyneen urheilun myötä. Ennen pelkäsin kyykätä ja juosta, koska oletin polven kipeytyvät entisestään. Vamma, jonka luulin vain pahentuvan, on nyt lähes unohtunut liikunnan ansioista. Lihasten vahvistuessa, polvikin saa tukea ympärileen. Kaiken tämän lisäksi koen olevani sinut itseni kanssa. Jaksan ajatella taas positiivisemmin ja tunne saaneeni itseni taas takaisin sen kaiken stressin ja epävarmuuden alta. Ja minä kun pelkäsin, etten osaa enää koskaan liikkua terveesti terveellä järjellä.
Avojentuuletus metsäpoluilla jatkuu siis edelleen!
Kuulostaa hyvältä! Toivon vain todella että muistat pistää itsellesi myös rajat, ettei treenaaminen lähde käsistä. Jotenkin se aina (luonnollisesti) huolestuttaa, kun ottaa huomioon sinunkin menneisyyden.
VastaaPoistaItse haluaisin ihan hirveästi osallistua erilaisille ryhmäliikuntatunneille, mutta ne hinnat....Pitää katsoa josko työväenopistolla olisi jotain sopivaan aikaan syksylle (siellä on ihan hirveästi kaikkea, kannattaa katsoa!). Salilla käyn (19,90e/kk), mutta sekin on ollut taas pari viikkoa tauolla koska kova flunssa.
Innolla odottelen sun postauksia aiheesta ! :)
Kiitos ihanasta kommentista :) !
PoistaMuakin luonnollisesti huolestuttaa välillä, se että pysyykö liikunta terveenä. Takaraivossa on aika tuoreessakin muistissa, miten asiat voisivat kääntyä huonompaan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää hyvältä. Menen aikalailla kehon ehdoilla ja mielialan mukaan. Jos ei huvita, ehdi tai jaksa, en pakota itseäni mihinkään. Tällä tavalla elin esimerkiksi ylioppilasjuhlia edeltävät kaksi viikkoa. Työkiireet ja juhlavalmistelut rajoittivat jaksamistani niin fyysisesti kuin henkisestikin. Myöskään kipeällä polvella ei väkisin lähdetä juoksemaan ja migreenin tullessa jumppa jää tekemättä. Vaikka välillä mennyt kummittelee niin paljon, että jopa ärsyttää, tiedän sen olevan hyvä muistutus siitä, mihin liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla oikeasti pyrin. Ja onneksi minulla on takanani ohjaaja, joka kyllä pistää levolle, jos homma alkaisi lähteä käsistä. Uskon kuitenkin vakaasti, että entinen ei palaa. Tahtoa ja motivaatiota ainakin löytyy pitämään kiinni tästä, mitä minulla nyt on.
Munkin korvaan nuo ryhmäliikunnat ja kalliimmat salit kuulostavat turhan tyyriiltä. Meillä täällä kaupungissa järjestetään ainakin näin kesäisin puistojoogaa yms. Maksuista ei ole aavistustakaan, mutta luulen, että sellaiset eivät paljoa maksa. Työväeopistossa olen käynyt baletissa ja täytyy sanoa, että opetus oli samaa tasoa ellei jopa parempaa kuin kalliissa tanssikouluissa. Toki riippuu paljon kunnasta, kurssista ja ohjaajasta.
Kiitos vinkeistä :), ja mukavaa kesän jatkoa sinulle!