Pienessä koossa paljon pelkoa

Huh, nyt on suurimmat reissut reissattu ja vihdoin kotiin asettauduttu. Tämän pienehkön lomani jälkeen palaan töihin, jossa näillä näkymin mun työsopimusta jatketaan, jee!

Mökkeilessä kävimme mustikassa ja siellä törmäsinkin tällaiseen pikkuotukseen hyppyhämähäkkiin. Tarkemmin kotona netissä surfailun jälkeen hämpyn lajiksi paljastuikin nummihämähäkki, joka kuuluu kyllä hyppyhämähäkkeihin. Hämmästyin innostustani aiheesta, sillä pelkään hämähäkkejä yli kaiken. Ehkä tästä tuli tällaista siedätyshoitoa, sillä innostuin kyseisen lajin tutkimisesta ja kuvaamisesta aika tavalla. Mitä kaikkea voikaan oppia!

Opiskeluahdistelut saivat tänään lopun, kun viimein uskalsin soittaa hakijapalveluun ja selvittää, miksi en päässyt kouluun. Oli kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä sen puhelun jälkeen. Englannistahan se oli kiikastunut ja kuulemma tulokseni oli juuri pisteen vajaa sallitun, joten kaukana ei oltu. Lisäksi yksi tarkkavaisuutta vaativa tehtävä oli jäänyt vajaaksi, kun tajusin vasta puolessa välissä, miten se tehtävä kannattaa oikeasti tehdä. Omat pelkoni siitä, etten ole henkisesti sopiva tälle alalle olivat siis täysin turhia. Psykologisesta testistä ja muista oppimisvalmiuksia mittaavista kokeista sain kuulemma todella hyvät pojot. Kuitenkaan se ei riittänyt, sillä vaikka olisin saanut muista osioista täydet yksikin alle sallitun rajan menevä testi kaataa kaiken. Minulle syyn selviäminen oli kuitenkin suuri helpotus, koska englannin osaamiselle voin kuitenkin tehdä jotain. Omiin luonteenpiirteisiini tai muihin ominaisuuksiin itsessäni en taas olisi voinut vaikuttaa. Nyt kun soveltuvuuskoe näytti vihreää valoa psykologisesta, tiedän hakevani tälle alalle ehdottomasti uudestaan ensi vuonna, kun enkkukin on treenattu huippu kuntoon.

Mökkeilyn lisäksi vierailin viikon alussa Kuopiossa, jossa pääsin tutustumaan Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteiden tiedekuntaan. Tätini on tutkijana kyseisessä tiedekunnassa ja kertoi ja esitteli koulua mahdollisuuksien mukaan. Innostui aika tavalla alasta ja kaupungista. Ehkä joskus tuelevaisuudessa jatkan opintojani yliopistossa ravitsemustieteiden parissa. Lisäksi oli inspiroivaa kuulla tädin opintopolusta ja siitä sitkeydestä ja halusta oppia, mikä kyllä kantaa pitkälle. Tätini ei ole koskaan käynyt lukiota ja silti hän nyt työskentelee yliopistolla. Sain paljon kannustusta jatkaa vain sitkeästi, sillä unelma-ammatin eteen kannattaa nähdä vaivaa ja aina se polku ei ole niin suoraviivainen kuin opotunneilla annetaan ymmärtää.


Niin ja niitä muita kuulumisia. Ollaan lomailtu ympäri Suomea. Kilometrejä on tullut autoon huimasti lisää ja minäkin olen päässyt treenaamaan ajamista. Sekään ei enää pelota niin paljon kuin ennen. Penikat vaivaavat ajoittain liikkuessa edelleen. Pahin kipu on selätetty, joten osaan jo hoitaa kipua venyttelyin, joilla se tuntuu lähtevän. Lenkkini ovat pidentyneet ja tunnen jaksavani juosta jo paljon enemmän kuin keväällä. Ruokavalio on matkustamisen ja kesäloman vuoksi hieman muuttunut, mutta en anna sen vaivata (jäätelö ja grilliherkut kuuluvat kesään). Tärkeämpää on syödä säännöllisesti ja muistaa juoda tarpeeksi, vaikka helteitä ei näykään. Parisuhteen osalta ollaan saatu huomata, että yhteisen loman lisäksi myös oma aika tulee tarpeeseen. Tiiviin yhdessäolon lisäksi on tärkeää päästä muutamaksi päiväksi omien kavereiden tai sukulaisten luokse viettämään aikaa. Parin päivän erossa olon jälkeen toista katselee taas ihan eri silmin, eikä joka asiasta tarvitse ärsyyntyä liian usein.

Valokuvaus on ollut isossa osassa kesääni. Kuvia on räpsitty uudella kameralla jo tuhansia. Valokuvauksen lisäksi olen viettänyt kesäiltoja Raamattu kädessä. Haluaisin elvyttää lukemistani ja haaveena olisi saada luettua vuodessa muutakin kuin koulukirjoja. Yhtenä lukuprojektina on tällä hetkellä Tolkienin Hobitti ja Kimmo Takasen Tunne lukkosi. Harmiksi jälkimmäinen on ollut kovassa varauksessa melkein joka kirjastossa. Olisiko teillä jotain hyvää lukuvinkkiä loppukesäksi? Tai kirjaa, joka säväytti teitä. Luen aika laidasta laitaan niin tiede- kuin kaunokirjallisuuttakin aina kiinnostuksen mukaan, joten aihealueellakaan ei niinkään ole väliä.