Otoksia mun joulusta ja otteita kuulumisista

Mun joulu

 

Ehkä jotain olisi hyvä joulusta sanoa... No se meni niin nopeasti ohi, että nyt vain ihmetellään, mitä näille kaikille koristeille tehdään. Mulla on tästä eteenpäin kaksi päivää aikaa sulatella kinkkua ja lepäillä ennen uudenvuodenleiriä, jolle olen lupautunut menemään. Käytän aikana luultavasti urheiluun ja erinäisiin askartelu- ja käsityöjuttuihin, joihin muuten tuntuu olevan niin mitättömän vähän aikaa. Todellisuudessa mulla ei ole mitään syytä sulatella kinkkua, vaikka sitä tulikin popsittua. Syy liikunnalle lienee kolmen päivän silkka istuminen ja lihasten herättely talviunilta. On mennyt taas liian monta viikkoa lähes liikkumatta, joten nyt on aika vähän patistaa kroppaa liikkeelle.

Mua on alkanut jännittää koulun alku tammikuussa. Olen joulukuussa uusinut erinäisiä koulutarvikkeita ja vielä on aivan muutama juttu ostamatta kevätlukukautta varten. Mitään kirjoja en ole vielä henkkinut, sillä lista opuksista saadaan vasta ensimmäisellä viikolla ja niistä suurimman osan saan lainattua kirjastoista. Yksi vanha fysiologia ja anatomia multa kirjahyllystä löytyykin, mutta saa nähdä kelpaako se enää. Hankintalistalla on edelleen läppäritasku (meille infottiin jo etukäteen, että tietokone on aivan välttämätön) ja paksuja stabiloita ja uusia pyyhekumeja. Minä taidan jännittää ja valmistautua koulun alkuun lähes yhtä innokkaasti kuin ensimmäiselle luokalle mentäessä. Ja samoja asioita, sitä stressaa kuin yläkouluun ja lukioon siirtyessä: saankohan kavereita, pysynkö opetuksessa kärryillä, löydänkö edes oikeaan luokkaan. Uutena jännitysmomenttina on myös mukana, onkohan tämä nyt varmasti mun ala. Ja kaikesta tästä huolimatta mulla on sellainen fiilis, etten ole ainoa, joka näitä juttuja miettii.

Kasvisravintoon olen joulun alla tutustunut lähemmin kirjallisuuden kautta. Olen innostunut siitä kuinka paljon perusraaka-aineista voi valmistaa itse. Innolla haluan kokeilla tehdä itse kasvislientä (jos vaikka vaihtaisi kaupan kuutiot omatekemään) ja kaura- ja riisimaitoa täytyy ehdottomasti päästä kokeilemaan. Löysin myös reseptejä erilaisiin mausteseoksiin ja salaatinkastikkeisiin. Musta on jotenkin mielettömän hienoa saada tehdä ruokaa itse mahdollisimman vähän käsitellyistä ruuista ja puhtaista raaka-aineista, koska silloin todella tiedän mitä syön ja allergioitakin on helpompi hallita. En pelkää lisäaineita, mutta en voi olla miettimättä sitäkään, mitä ne jatkuvassa käytössä voivat keholle tehdä. Uskon että sekä ruuan prosessoimisessa että valokuvan muokkaamisessa olevan jotain samaa. Kun alkuperäistä kuvaa muokkaa, säätää värilämpötilaa, kirkautta, varjoja ja terävyyttää sen laatu kärsii aina. Ei välttämättä niin paljon, että se näkyisi, mutta jokatapauksessa kuvan pinnalle tulee lisää kohinaa eli rakeisuutta. Sama tapahtuu ruualle, johon on lisätty hirveä määrä aineita, joista suurin osa on valmistettu kemiallisesti esimerkiksi säilyvyyden parantamiseksi. Vaikka lisäaineet eivät tapa, tai aiheuta välitöntä vaaraa elimistölle, on varmasti jo järjellä ajateltuna suoraan järvessä kalastetussa kalassa enemmän hyviä rasvahappoja jäljellä kuin pakastealtaaseen matkustaneessa seitikuutiossa.

Tässä on mun ainoat ravintolisät joita nyt aloitin joulun alla syömään. Kalaöljykapselia ei edes tarvitse syödä niinä päivinä, kun ruokalautaselta löytyy kalaa ja D-vitamiininkin voi kesäisin jättää vähemmälle. Pitkän harkinnan jälkeen sain nämä purkit mukaan arkeeni. En pidä lisäravinteista, mutta näistä kahdesta minut on saatu pyörtämään periaatteeni, että kaikki tarvitsevani tulisi pelkästään ruuasta.

En ole juurikaan vielä kertonut läheisilleni innostuksestani kasvisruokaa. Ehkä siksikin, etten vielä ole kunnolla päässyt alkuun ruokavalion muutoksessa ja kylässä olen joulunakin syönyt kaikkea, mitä minulle on tarjottu. Näin kummaksuntaakaan ei ole päässyt syntymään. Olettaakseni suhtautuminen kasvisruokavalioon on edelleen aika jyrkkää ja tunteita herättävää. Aika näyttää, miten läheiseni tämän ottavat.

Mun tutustumismatka kasvisruokaan saa jatkoja linssien ja kikherneiden kokeilussa. En ole koskaan valmistanut näitä! Tietotaidon lisääntyessä voin teille näistä kertoilla lisää.