Sopivasti onnellinen

Hoen tuota otsikkoa, joka paikassa. Se on musta aivan ihana ja kuvaa mun olotilaa hyvinkin usein. "Sopivasti" tuo jotenkin onnisuuden helpommaksi tuntua ja lähemmäksi arkea. Mutta niihin oikeisiin asioihin (kirjoittelen lähetysmatkasta, kun jaksan käydä läpi yli 800 kuvaa ja videoklippiä).

Juhannus meni mökillä ja tällä viikolla olen ehtinyt viettää aikaa kotonakin. Ollaan miehen kanssa käyty taas Arboretumilla kuvailemassa, käyty raamiksessa kotikonnuilla ja syöty mansikoita ja jäätelöä papalla. Kesä on tuntunut oikealta kesältä, sillä ilmat ovat sallineet ja mulla on ollut vapaata kunnolla ja pitään ehkä ensimmäistä kertaa ainakin vuoteen. Loma on kyllä tullut tarpeeseen ja piristänyt niinkin kummasti, että olen alkanut jo kaipailemaan takaisin koulun penkille. Hullu kun olen.

Tänään mun kavereista moni sai iloisia uutisia koskien syksyn koulupaikkoja. Olen yllättänyt omasta suuresta riemusta muiden puolesta. Vitsit että jonkun toisen onni voi tuntua itsestäkin näin hyvältä! Samalla olen palannut omiin fiiliksiin vuoden takaisesta kirjeestä, jossa kerrottiin, etten saisi syksyksi opiskelupaikkaa ollenkaan. Onneksi asiat ovat nyt toisin. Silloin välivuosi tuntui maailman lopulta ja rehellisesti olin hirveän stressaantunut, epätoivoinen siitä etten koskaan saisi opiskelupaikkaa ja koko puolenvuoteen en oikein muuta pystynyt ajattelemaan kuin mahdollisia opiskelupaikkoja. Jos nyt saisin sanoa jotain itselleni vuosi takaperin se kuulostaisi jotakuinkin tältä:

"Elämässä ei ole kiire. Etkä sinä todellakaan ole ainoa, joka ei vasta ensimmäisessä haussa saanut paikkaa. Huomio: vasta ENSIMMÄISESSÄ ei viimeisessä. Vaikka tälllä kertaa et onnistunut, se ei tarkoita, ettetkö joskus voisi myös onnistua. Asiat kyllä järjestyvät omalla tahdillaan, vaikkei niitä jatkuvasti itse olisi järjestämässä. Välivuosi on mahdollisuus ei rangaistus. Elämässä ei kauhean montaa samanlaista vuotta vastaan tule, joten silloin kannattaa ottaa vuodesta kaikki irti. Älä unohda levätä ja tehdä niitä asioita, joihin sinulla ei ennen ollut aikaa. Äläkä luovu unelmistasi. Jos haluat vaikkapa poliisiksi ja nyt ei onnistanut, muista että jokainen saa yrittää uudelleen. Älä siis luovuta vaan jatka yrittämistä. Ei kannata myöskään sulkea kaikkia muita ovia loppullisesti. Vuosi on niin pitkä aika, että saatat vaikkapa innostua vaatesuunnittelusta ja opiskella siitä itsellesi ammatin. Sinun vuorosi kyllä tulee. Usko pois! Mitään ei tarvitse päättää lopullisesti. Sen jälkeekin, kun on painanut opistopolussa "otan opiskelupaikan vastaan sitovasti" -painiketta tai saanut valmistumis kukkia on vieläkin mahdollisuus vaihtaa alaa ja hakea uudestaan."

Jos joku olis kertonut tämän mulle vuosi takaperin, mun välivuodesta olisi voinut tulla rennompi. No menihän se näinkin. Nyt mulla kuitenkin on todella levollinen olo. Vaikka etäinen haave terveydenhoitajasta edelleen putkahtaa mieleen, tiedän ettei se olisi ainakaan viime syksynä eikä nyt tulevanakaan olisi ollut tai tulisi olemaan mun juttu. Olen tyytyväinen sairaanhoitajaopiskelija, ja just siinä mun kuulukin olla. Näin jälkeenpäin on helppo huokaista, onneksi mä en päässyt ekassa haussa opiskelemaan, koska silloin mä opiskelisin mulle väärää alaa.