Vuoden 2016 viimeiset kuvat käyty läpi ja samalla kelattu vuoden tapahtumia. Lupaukset seuraavalle vuodelle voisi vaihtaa yhteen pyyntöön: Kerro minulle jotain hyvää vuosi 2017!
Viime vuosi on pitänyt sisällään raskaita kokemuksia, pelkoa ja epävarmuutta ja uuden opettelua. Se on pistänyt elämän arvot ihan uuteen järjestykseen läheisen sairastuttua vakavasti. Se on opettanut armollisuutta opiskelua kohtaan ja armotta näyttänyt kuinka vaativan alan olen valinnutkaan. Se on näyttänyt kantapään kautta, millä on loppupeleissä merkitystä. Se on todistanut kuinka paljon huolta ja pelkoa toisen puolesta voikaan jaksaa kantaa. Se on osoittanut elämän olevan välillä todella epäreilua. Mutta kaikesta huolimatta antanut uskoa, että kaikesta voi selvitä.
Tämän vuoden hevi-osaston lisäksi vuoteen on mahtunut paljon onnistumista, vaikeista asioista selviytymistä, kasvua, aikuistumista, rauhoittumista, oman paikan löytämistä ja onnen ja ilon kyyneliä. Vaikkei tämä kulunut vuosi mikään parhain ole ollut, en voi muuta kuin toivottaa parempaa uutta vuotta ja toivoa sen tuovan enemmän iloa ja poistavan epävarmuutta.
Viimeisimpänä vuodesta on jäänyt mieleen jalan loukkaaminen. Ja tällä hetkellä hartain toiveenikin olisi päästä pian kävelemään. Vasemman jalan luista luukalvo on irronut ja siitä edennyt rasitusmurtumaksi. Lähes kuukauden lepuuttamisen jälkeen kipu palasi, vaikka kuinka varovasti yritin lähteä sillä liikkeelle. Eläväiselle ja menevälle ihmiselle toisen jalan pelistä puuttuminen on ollut aika iso juttu.
Mutta vuoden viimeiksiksi kuviksi tallentui Tampereen Ratinassa pidetti ilotulitusshow. Sen jälkeen pistäydyin Hesen kautta kotiin ja vuosi vaihtuikin rauhallisesti pyjamassa hyvää kirjaa lukien. Vähän erilainen uusivuosi, mutta toivottavasti se aloittaa vähän erilaisen ja kokonaisen uuden vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti