Tämä toukokuu on hurahtunut aivan mielettömällä kyydillä melkein jo ohitse ennen kuin ehdin tajuamaan, että voisin alkaa jo pakkaamaan pikkuhiljaa. Kahden viikon päästä lähden Muonioon riparille apuohjaajaksi ja siitä vuorokauden levolla Kyproksen lämpöön tutustumaan lähetystyöhön. Alkaa iske matkajännitys, kun päivät vain hupenevat ja lähtö tai oikeastaan lähdöt lähestyvät. En ole sisäistänyt kunnolla, että mullakin alkaa ihan pian kesäloma.
Töissä aika on kulunut vauhdilla ja kudoseheyden tenttikin meni loistavasti eli vitonen pamahti, vaikka olin töissä ja lukuaika oli aika kortilla. Meillä on ollut paljon menoja tässä toukokuussa. Ollaan juostu serkkujen synttäreillä, vanhempien luona, ristiäisissä ja papalla. Töiden jälkeenkin on ollut useana päivänä kaikkea kivaa, mutta aikaa vievää, tekemistä hoidettavana ja siksi tänään tuntuu ihanalta aloittaa viikonloppu.
Minua on alkanut vähän jännittää matkustaminen. En ole pitkään aikaan ollut lentokoneessa ja pitkä bussimatka Muonioonkin hirvittää hiukan. Enkä ole ollut muutamaan viikkoon yli kahta viikkoa poissa kotoa. Tykkkään kyllä mennä ja matkustaa, mutta koti-ikävä on sen jälkeen, kun muutin omille tullut mukaan kuvioihin. Jonkun verran riparin vetäminenkin mietityttää. Viimeksi olin kaksi vuotta sitten riparilla apuohjaaja, enkä siis ole lainkaan varma kuinka kaikki käytännön jutut ja leikit enää muistuvatkaan mieleen. Vähän ressaa, kun minun pitäisi olla siellä isosten ja nuoremman apurin apuna ja tukena, eikä ihmetellä itsekin kuinkas sitä leiriä nyt vedettiinkään. Onneksi mulla on mukana tuttuja vetäjiä ja motivoituneita isosia niin eiköhän tämä luonnistu.
Kyproksen lähetysmatkassa on vielä paljon asioita auki, mutta siihenkin täytyisi valmistautua niin, että voin suoraan Muoniosta napata laukut ja suunnata Helsinkin-Vantaan lentokentälle. Vähän huolettaa kuinka väsynyt sitä leirin jälkeen on. Onneksi sentään Kyproksella ja Muoniossa sääolot ovat hieman erilaiset, eikä tarvitse pestä pyykkiä välissä vaan kumpaankin voin pakata omat kamppeet. Muoniossa mennään toppatakki päällä ja pyöritellään lumipalloja tunturissa, mutta Kyprokselle saa kyllä pakata ne bikinit ja auronkorasvan.
Olen aika innoissani kuvailemassa kaikkea ja siksi mietityttää myös kuinka paljon tarvitsen muistikortteja, jottei tila kuville lopu kesken. Otan kuvia pääosin RAW-tiedostoina, jotta niitä saa paremmin muokattua sitten jälkikäteen. RAW vie kuitenkin enemmän tilaa kuin tavallinen JPG. Kameran muistikortille mahtuu vähän yli 500 otosta, mutta kun oikein innostuu, se tulee äkkiä täyteen. Ja jos yhtään videoita innostuu kuvailemaan, voi olla että kortti täyttyy aika nopeastikin. Muutama varakortti meiltä löytyykin jo entuudestaan, mutta ne ovat paljon pienempiä. Jääkin pohdittavaksi pitääkö tässä lähteä vielä muistikorttiostoksille ennen kesäkuun viidettä.
Ennen kuin ihan heittäydyn lomafiiliksiin, pitäisi jaksaa lukea vielä ravitsemustieteen ja erittämisen tentteihin. Lukemista olen kovastikin pakoillut töillä ja omilla askareilla. Eilen innostuin kokeilemaan Marimekkokirjasta löytynyttä minuuttimekko-ohjetta ja kun kirjastosta löytyi muutakin kivaa luettavaa, on romaanit maistunut tenttiopuksia paremmin. Tänään illasta lähden kuuntelemaan Joukaisen konserttia ja huomenna olisi tarkoitus piipahtaa työkaverin luona ravintolapäivässä.
Toukokuun aikana olen pohtinut taas paljon omaa jaksamista ja kasvamistani aikuiseksi. Haaveillut uudesta asunnosta ja pienistä sisustusjutuista. Olen myös painosanalla yrittänyt vähentää turhaa somenkäyttöä ja puhelimen räpläämisen sijaan tarttunutkin siihen romaaniin. Vaikka sit aina jotain pientä elämäänsä kaipaa, loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen elämääni tässä ja onnellinen, kun saan olla juuri tällä paikalla. Töissä on tullut mummojen kanssa ihmeteltyä kesän tuloa ja lehtien kasvua. Voi kunpa aina olisi aikaa sen kiireen keskellä myös pysähtyä ihmettelemään päivä päivältä vihreämpää luontoa.
