Upeita uutisia ja vähän muuta sälää

Hupsista, mä pääsin ihan oikeasti opiskelemaan. Hämmennys, ilo, helpotus, epäusko, onnellisuus. Näillä sanoilla kuvailisin mun tuntemuksia. Mä pääsin siis ykkösvaihtoehtooni eli opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Toinen kerta toden sanoi ja tammikuussa pääsenkin oikein kunnolla opintojen makuun.

Sain jo reilu kaksi viikkoa sitten tietää saaneeni opiskelupaikan ammattikoulusta lähihoitajalinjalta. Sen kunniaksi käsityömessuilta tarttui mukaan tämä ihana avainnauha "Oon ihan pistämätön hoitsu". Nyt nauha pääsi oikein oikeuksiinsa, kun korkekouluhaun tulokset saapuivat eilen illalla ja sain tietää päässeni sisään.

Tieto siitä, että mäkin pääsen aloittamaan opinnot ja opiskelemaan vielä mun toiveiden mukaista alaa helpotti. On ollut raskasta elää pätkätöillä ilman minkäänlaista koulutusta, iltalukion rankkuudesta puhumattakaan (en ole yhtään iltaihminen). Toki toisille vähän iltapainotteinen opiskelu sopii, mutta minä koin sen hyvin raskaaksi. Eniten mieltä painoi epätoivo siitä, että tuleeko musta koskaan mitään. Ahtaalle ja epämukavuusalueelle joutuminen kuitenkin rupesi tekemään mussa työtä ja sai mut suhtautumaan moneen asiaan hyvin eri tavalla. Tämä myös avasi mun silmät ymmärtämään, mitä mä haluan oikeasti elämälläni tehdä ja vahvisti urahaaveitani. Enää en harmittele, ettei musta tulekkaan terveydenhoitajaa. Luulen, että tämä on sittenkin enemmän mun juttu. No aika näyttää senkin. Erityisesti tämä välivuosi kuitenkin toi mua lähemmäksi Jumalaa.

Opiskelupaikan lisäksi olen alkanut hahmottelemaan itselleni eräänlaista kuvausprojektia. Luin jokin aika sitten Tuhat lahjaa -nimistä kirjaa ja ihastuin täysin. Siinä kirjoittaja pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, johon kirjoittaa ylös kiitollisuudenaiheita omasta arjestaan. Minä päätin sitten elvyttää syksyn myötä jäänyttä valokuvausta ja toteuttaa samaa ideaa valokuvien kautta. Pyrin joka päivä ottamaan kuvan, jossa keskityn arkeni kauniisiin ja hyviin asioihin, joista voin olla kiitollinen. Näistä kuvista olen haaveillut teettäväni kirjan sitten kun vuosi on tullut täyteen. Katsotaan, mitä tästä tulee. Julkaisen toki kuvia täällääkin ja jos projektista innostuu joku toinenkin niin senkun toteuttamaan!

 Kuvissa yritän saada arjen näyttämään juhlalta ja katsoa arkiaskareita hieman eri näkökulmasta. Se on myös minulle tapa ilmaista tuntemuksiani ja ajatuksiani ja näyttää, että tässä maailmassa on paljon kaunista jopa siinä maanantaiaamussa. Mulle tämä on ihan parasta terapiaa ja saa mut suhtautumaan ikäviinkin asoihin aivan uudella tavalla.

Marraskuussa ehdin myös viettämään syntymäpäiviäni ja näkemään pitkästä aikaa lapsuuden ystävääni leffan merkeissä. Meille tuli kyllä leffaan niin kiire, että unohdimme maustaa popparimme. Kyllähän se näinkin maistui. Mun sosiaalinen elämä on kärsinyt välivuonna huimasti. Ja siksi aika ystävien seurassa on ollut ihan kullan arvoista ja oikea henkireikä mun syksyssä.

Lokakuussa myös ihastui tällaiseen suklaaseen, jota iltalukiokaverini tarjosi. Suklaa maistuu, vaikka iltalukio on jo osaltani historiaa. Nyt nimittäin alkoi mun "kesäloma", jotta jaksan painaa täysillä opintoja sitten keväällä. Aikaa on, kun osaisi sen ajan oikein käyttää. 

Valintakokeissa

Huoh! Eilen kotiuduin ihan koko päivän kestävistä valintakokeista. Kahdeksalta aloitettiin ja huhkittiin yhteensä viisi tuntia kirjallisia tehtäviä. Sitten osa porukasta tiputettiin niiden perusteella ja osa pääsi haastatteluvaiheeseen. Mun osalta kirjallinen meni tosi hyvin ja pääsin haastatteluunkin. Oma haastatteluni sattui vain olemaan se vihoviimeinen sinä iltana, joten olin kotona vasta puoli seitsemän aikaan illalla.

Eilinen päivä meni vähän hämmentyneissä tunnelmissa. En uskonut, että todella pääsisin kirjallisista jatkoon ja siksi en ollut ajatellutkaan, että odotusajaksi olisi kannattanut varata vaikka hyvä kirja luettavaksi. Haastatteluakaan en osannut jännittää kuin vasta juuri ennen vuoroani. Enkä näin jälkikäteen osaa edes sanoa menikö se hyvin vain huonosti. Oltiin molemmat minä ja haastattelija siinä vaiheessa iltaa jo tosi väsyneitä. Toivotaa, että koulupaikka tällä näytöllä kuitenkin aukeaisi, jos ei tähän kouluun niin jonnekkin muualle sitten. Kolmen viikon päästä pitäisi tulokset tulla. Siihen asti ei auta kuin odottaa.

Syksyä pikkukuvien muodossa

Nopea postaus maanantain keskeltä. Täällä jännätään jo pääsykokeita. Pelottaa myöntää kuinka paljon haluan kouluun, ihan vain siltä varalta, että tulen pettymään ja kovasti, jos odotettu koulupaikka ei aukeakaan. Kuitenkin tuntuu tärkeältä kirjoittaa ja kertoa näistäkin tunteista. Tiiän, etten todellakaan ole ainut välivuoden viettäjä ja ehkä joku samojen asioiden kanssa kipuileva löytää, joskus tähän blogiin.

Syksyn suppilovahverot on nyt kerätty ja syyssiivous vaatekaappiin tehty. Oli jo aikakin pakata kesämekot laatikkoon ja kaivaa kaikki ihanat neuleet ja pitkähihaiset varastosta. Rahaa tuli myös syksyn aikana tuhlattua hieman kameravarusteiden täydentämiseen, kun kotiutettiin mulle kaupasta Gorillapod. Kolmijalka on turhan painava ja minulle hankalakäyttöinen. Tämä pienikokeisempi "kolmijalka" helpottaa huomattavasti kuvien ottamista, varsinkin luonnossa, jossa Gorillapodin jalat saa taivuteltua, vaikka puun oksaan kiinni. Haaveita olisi kuvata enemmänkin, mutta se surullisen kuuluisa aika ei tunnu riittävän mihinkään.

Nyt mulla on meneillään bilsaa, josta on innostunut hurjasti. Ymmärrän mikrobiologiaa paljon laajemmin nyt kun taustalla on jo kohta neljä kurssia kemiaa takana. Vaikka iltalukio on vienyt hurjasti aikaa (ja rahaa), olen tyytyväinen päätökseeni jatkaa lukio-opintoja vielä lakin jälkeen. Ehkä mä oon vaan hullu, kun rakastin oppia, janoan saada tietää lisää elämän ja maailman ihmeellisyyksistä.