Uutta intoa valokuvaukseen

Viime viikolla läksimme mieheni kanssa kamerakaupoille. Mukaan tarttui uusi runko, josta jo vähän aikaa olen haaveillut Canon 100D.

Vanha runkoni Canon 450D alkaa olla ominaisuuksiltaan hieman hankala omiin kuvaustarkoituksiini ja siksi uuden rungon hankinta tulikin ajakohtaiseksi. Päätöksentekoon vaikutti hinta, ominaisuudet ja koko. 100D on pienin peilijärjestelmäkamera Canonilta ja se painaa vain vähän yli 400g. Kuitenkin 100D:ssä on pienestä koostaan huolimatta täysin samat ominaisuudet kuin 700D:ssä. Minulle tärkein ominaisuus oli herkkyys, jonka tässä mallissa saa puolet suuremmaksi kuin 450D. Eli kuvaaminen yhä hämärämmissä olosuhteissa helpottuu. Lisäksi uuden rungon ostopäätöstä vauhdittu parempi kuvanlaatu, terävyys ja valmiit erityiskuvaustilat. Se miksi suosin mallia 100D oli koko. Toisin kuin mieheni, minä en jaksa kantaa mukanani kymmentä eri putkea, kolmijalkaa, irtosalamaa ja painavaa runkoa. Peinikokoiseen käteeni 100D myös sopii hyvin. Nyt pystyn entistä helpommin kantamaan kameraani mukanani, missä ikinä kuljenkin. Vaikka arvostan ammattimaisia kuvia, helppous ja mukavuus voittavat (ainakin vielä).

Rungon vaihdoksen mukana myös kuvankäsittelyni muuttui. Vaihdoin halvan ja ilmaisen ohjelmani kameran mukana tulleeseen kuvankäsittelyohjelmaan, joilla RAW- muotoisten kuvien käsittely on paljon monipuolisempaa. Odottakaa siis kärsivällisesti, koska alussa uusien kuvien käsittelyyn ja nappien ihmettelyyn menee aikaa ja hetkeksi kuvien saanti tänne hidastuu. Paljon olisi näytettävää Kansanlähetyspäiviltä, Turusta ja kuvausretkeltä Mikaelin kappelista. Tässä kuitenkin muutama maistiainen. 

Esittely

Blogin aloituksen jälkeen olisi ehkä suotavaa kertoa hieman itsestäni.

Olen siis kohta parikymppinen nuori opiskelija, joka kirjoittelee (tällä hetkellä) nimerkillä Mymmeli.  Nimerkki kertoo rakkaudestani muumeihin.

Luonteeltani olen iloinen ja innostun helposti ja palavasti uusista asioista. Olen myös erittäin herkkä, temperamenttinen ja joskus jopa liian tarkka. Pyrin liikaakin täydellisyyteen. Vaikka perus luonteeni on yleensä positiivinen, taivun helposti murehtimaan asioita jo etukäteen. Silti kun jotain päätän, menen vaikka läpi harmaan kiven, heitteän monta kertaa hanskat tiskiin ja keräten ne aina uudestaan takaisin.

Minun lukiopinnot ovat lakkiaisia vaille valmiit eli toukokuun loppua odotellessa. Valmistun ylioppilaaksi Tampereen ilmaisutaidon lukiosta. Sen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä hieman auki. Kerron niistä lisää varmasti valintakokeiden jälkeen. Opiskelun ohella työskentelen vanhusten ja rippukoululaisten parissa.

Olen aktiivinen liikkuja. Liikuntahistoriaani kuuluu joukkuvoimistelua, balettia, erilaisia tansseja ja sählyä sekä paljon muita lajeja joita on tullut vapaa-ajalla harjoitettua. Liikunta jäi kuitenkin elämäntilanteeni vuoksi monen vuoden tauolle. Tällä hetkellä lenkkeilen, uin ja jumppailen kotona.

Liikunnasta innostuin tänä keväänä ja se alkoi halusta syödä terveemmin. Minulla oli aika epäterveelliset ravitsemustottumukset ja ruokavaliooni kuului paljon keksejä, suklaata ja liian vähän kunnon ruokaa. Oma jaksaminen oli kortilla ja jatkuvien flunssakierteiden jälkeen päätin, että ruokavaliolleni on tehtävä jotain, jotta voisin paremmin. Omilleen muutettuani rupesin kiinnostumaan ruuanlaitosta ja ensin jäivätkin einekset pois. Nykyään pyrin syömään viidesti päivässä, monipuolista ja itsetehtyä ruokaa ja pitämään viikossa vain yhden mässypäivän, jolloin herkkuja saa syödä niin paljon kuin mahaan mahtuu. Kun ravitsemus saatiin kuntoon, aloin kiinnostua liikunnasta osana hyvinvointia. Oma identiteettini oli hukassa pitkän aikaa, kunnes palasin liikunnan pariin ja ymmärsin, että tämä on sitä, mitä olen jo vuosia kaivannut.

Liikunnan lisäksi elämääni kuuluu vahvasti usko. Se on minulle se tuki, turva ja elämääni kannattava voima. Uskoon olen kasvanut pikkuhiljaa ja viimeinen sysäys tapahtuikin rippileirillä 2011, jonka jälkeen saatoin kertoa uskovani. Kuulun ihan tavalliseen kirkkoon ja käyn vieläkin vanhan kotikaupunkini nuorten seurakunnan tapahtumissa moikkaamassa tuttuja ja ystäviäni. Kyseinen seurakunta oli nuoruusaikanani toinen kotini ja sieltä löysin myös nykyisen puolisoni. Kerron täälläkin avoimesti uskostani ja olen rehellinen siinä, että aina uskominen ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Mieheni mukana olen myös innostunut valokuvauksesta, jonka varmasti tulette täälläkin huomaamaan. Valokuvatessa haluan keskittyä siihen kaikkeen kauniiseen ja hyvään, minkä ohi kävelemme ihan jo huomaamattamme. Linssin läpi maailma näyttää niin paljon kauniimmalta. Valokuvaan Canonin ihan perus järjestelmäkameralla Canon 450D. Ja objektiivina käytän Canon EFS 18-135mm. Aina en kuitenkaan jaksa pientä, mutta painavaa kameraa mukana kantaa, ja silloin kuvat räpsitään kännykällä.

Muita harrastuksiani ovat mm. leipominen ja käsityöt. Tykkään tehdä käsillä asioista ja aina minulla onkin useampi virkkuu ja neuletyötä kesken. Luonto on minulle se mieluisin paikka liikkua ja haaveilen taas joskus pääseväni Lappiin vaeltamaan ja tuntureita valloittamaan.

Katsotaan mihin suuntaan kirjoittaminen täällä lähtee käyntiin.