Kun aurinko paistaa, on helppoa hymyillä

Vapusta alkoikin oikein kesähelteet ja aurinkoa on riittänyt koko työviikon aina viikonloppuun asti. Töissä jaksaa hyvin, vaikka välillä helle pakottaa juomaan vettä enemmän kuin tekisi mieli ja hiki puskee, kun pukeutuminen on aamuisin vielä vähän hukasssa.

Aurinko on houkutellut minutkin kantamaan taas kameraa ahkerasti mukanani. Tietää, että kesä on tullut, kun kameraa käytetään lähes päivittän ja asunto alkaa muistuttaa saunaa. Vaikka ilmojen puoleste lämpöä piisaa ja kesäfiilis näkyy, vielä pitäisi jostain syvältä talvivaatteiden seasta kaivaa motivaatiota koulujuttuihin. Toisin kuin suurinosa akateemisista opiskelijoista, hoitsut jatkavat puurtamista vielä koko toukokuun ja lopettavat lomailun siinä elokuun tienoolla. Näin ainakin meidän koulussa toimitaan. Mutta on valita, sillä tästä alasta mä todella tykkään. Mulla on tänään edessä mikrobiologisten tutkimusten kotitentti, jota alan väkertämään tässä tämän illan aikana, jos vain suinkin kykenen.

Eilisin vietimme ristiäisissä, jossa mieheni toimi kuvaajana ja samalla kertaa juhlimme myös äitienpäivät, kun kerran kotipaikkakunnalla jo valmiiksi vierailimme. Pienen ihmisen ilmeitä on vaikea katsoa hymyilemättä ja heltymättä. Isä kertoilu myös reissukuulumisiaan ja samalla mä tajusin, että Kyproksen lähetysmatkaan on enää kuukausi aikaa. Eikä mulla ole edes matkalaukkua. Reissua varten pitäisi vielä täällä Suomessa kuvata muutama videon pätkä ja editoida ne valmiiksi Sat 7 studiovierailua varten. Enkä ole ihan satavarma, kuinka ehdin kaiken, kun seuraava viikkokin näyttää aika työntäyteisestä kudeseheyden tentti mukaan lukien.

Vappuna tuli lapsekan olo ja ostettiin vappupallot, metrilakua ja jäätelöä. Taisi mennä vähän jo tuhlailun puolelle, mutta sellaista se hyvä sää teettää. Katseltiin myös, kun muutama tuttu kastettiin koskeen. Vaikka lämmintä piisasi, itse en olisi kyllä pystynyt kylmään veteen kastautumaan. Täytyy myöntää, että onneksi en ole teekkari.

Töiden jälkeen olen ollut usein niin puhki, että loppupäivä on tullut lojuttua sohvalla ja syötyä aina paljon makeaa. Huono yhdistelmä syödä makeaa jo valmiiksi väsyneenä. Onneksi mies vähän kuittaili minun loikoiluista ja sain kuin sainkin itseni perjantainiltana juoksulenkille. Teki hyvää, vaikka reidet huusivatkin armoa seuraavana aamuna, kun piti juhlakoroilla kipittää hakemaan äitienpäivätaulu keskustasta ja suunnata kohti ristiäisiä.

Tänään voisin rentoutua hieman ennen seuraavaa viikoa, heti miten kun saan sen tentin kauniisti palautettua Tabalan palautuslaatikkoon.