Poskiontelopöpö

Mitä kuluneeseen viikkoon on kuulunut? No koulua! (ja sairastamista) Oon varmaan ihan lusmu opiskelija, kun tuun kipeeksi pari päivää koulujen alun jälkeen. Stressi ja epäonnistunut unirytmin siirto vain antoivat jollekin koulun nurkissa lymyävälle pöpölle taas mahdollisuuden. Ja ai että mä taas muistin kuinka inhoan sairastamista. Kaikkea siinä. Enää ei auta mitkään kuuman mehun ryystämiset ja Disney-leffat. Nenä vuosi solkenaan ja räkä löysi jotenkin kummalisesti tiensä aina sinne poskionteloon ja sitten loppu olikin soutamista ja huopaamista särkylääkkeiden, kurkkupastillien ja nenäsuihkeiden kanssa. Eikä kauheasti lohduttanut maata kotona kuolleena sängyssä, kun samalla opettajat hiillostavat jo lisätehtävillä pienryhmäpoissaolojen vuoksi. No mä selvisin kuitenkin raahautumalla kuumeisena laskemaan pari pakollista lääkelaskua ja keräämään siitä kaksi suoritusmerkintää taskuun. No ei siinä mitään järkeä ollut, mutta ainakin valmistun ajallani.

Tuossa kuumeisena ja lisätehtävistä kiukkuisena tuli pohdittua sitä kuinka nykyään tuntuu olevan valloillaan niin töissä kuin kouluissa ajatus siitä, että sairastaminen ja varsinkin sen vuoksi kotiin jääminen ei ole hyvä asia. Läsnäolo tuntuu olevan joka sekuntilta niin tärkeää, että jopa oma hyvinvointi jää kakkoseksi.

Aikanaan en jäänyt kotiin kuin äärimmäisestä pakosta. Paiskin hommia särkylääkkeen voimalle, koska uskoin jokaisen opetettavan asian olevan niin tärkeä, että yksikin poissaolo voisi pudottaa minut täysin kärryiltä. No eihän se ihan näin mene. Usein se etten ehtinyt heti sairastaa, johti siihen että sairastin myöhemmin enemmän ja pidemmän aikaa kuin olisi tarvinnut. Jälkitaudit eivät oikeasti ole kivoja. Nykyään luotan omaan kehooni ja heti pienestäkin flunssasta yritän mahdollisuuksien mukaan levätä ja nukkua paljon. Usein jo yhdet pidemmät yöunet auttavat ja poissaolojakaan ei tarvita. Jos taas olen kuumeessa, jään kotiin ja lepään, jotta muut eivät saisi tartuntaa ja keho oikeasti toipuisi kunnolla. Kuume on yhtä iso rasite elimistölle kuin maratonin juokseminen, joten en todellakaan halua kuormittaa sitä yhtään enempää juoksemalla kipeänä luennoilla.

Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Nytkin lääkehoitoon kuuluvien matikan osuuksien uoritusmerkinnät oli vain pakko puertaa läpi nyt tai sitten keväällä pyöritellä peukkuja, kun toisen vuoden opinnoissa ei pääse ainakaan harjoitteluihin, jos lääkelaskutentit on tekemättä. Onneksi pääsin autokyydillä oven eteen ja koulussa oli lounaana kurkkukipuiselle täydellistä kukkakaalikeittoa.

Multa jäi Rauli-myrskyt kokematta ja mökin syyskauden lopettamiset näkemättä, kun viikonlopun lähinnä pötköttelin sohvalla, mutta levolla sain itseni kuntoon (pientä nuhaa luukuun ottamatta).