Omalla paikalla

Olen bloggannut nyt lähes kuusi vuotta. Kirjoittanut juttuja nettiin yhteensä kolmeen eri blogiin näiden vuosien aikana. Välillä siihen on ollut valtavasti intoa, toisinaan taas olen miettinyt jopa lopettamista. Blogimaailma on sinä aikana laajentunut ja blogien kirjo ja aihepiirit muuttuneet. Olen kokenut olevani isossa ristiriidassakin sen kanssa, millaista sisältöä tuotan. Minulle omista henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on paljon pelottavampaa kuin muotivaatteiden esitteleminen. Samalla se on tuntunut luonnolliselta ja helpoltakin. Muotijutuista tuskin osaisin mitään fiksua kirjoittaa. Minua on pelottanut, että ihmisiä ei kiinnosta kirjoittamani asiat, koska ne eivät ehkä blogimaailmassa ole in. Ja lukihäiriön vuoksi kirjoituksia tai lähinnä virheitä oikeinkirjoituksessa on saanut hävetä niin paljon, että olen miettinyt ihan tosissani onko minulla edes oikeutta pitää tällaista virheitä täynnä olevaa blogia.

Blogi on kulkenut läpi nuoruuteeni mukana epävarmuudesta toiseen. Virheiden ja vähän hassujen aiheiden takana olen kuitenkin tuntenut olevani oikealla paikalla. Ehkä juuri tämä ajatus on saanut minut bloggaamaan näikin kauan. Vaikka osa seuraajista ja blogin aihepiireistä on vaihtunut toisiin vuosien aikana, yksi iso aihepiiri on pysynyt mukana alusta lähtien. Se on ollut se oman paikan löytäminen ja itsensä tunteminen. Silloin aluaikoina olin niin hukassa. Nyt tiedän paikkani olevan ainakin täällä.

Olen rehellisesti jo yli vuoden päivät tuskaillut blogin nimeä. Nykyiseen en ole ollut pitkään aikaan tyytyväinen, mutta uuden keksiminen on tuottanut hirveästi päänvaivaa. Yhdelle blogin nimelle tunnun keksivän niin paljon ehjoja ja rajoja. Pitäisi olla suomalainen, lyhyt ja yksinkertainen, helposti mieleen jäävä, persoonallinen ja luova. Ei sellaista, joka olisi jo käytössä, eikä omista nimistä väännettyä. Sen pitäisi kertoa jotain blogistani eikä olla päälle liimattu tekstiä aiheen vierestä. Lopulta jouduin luopumaan osista ehdoista, koska muuten hommasta olisi tullut mahdoton urakka.

Miettyäni lähes vuoden päivät nimeä sillä periaatteella, että kyllä minä sitten tiedän, kun se oikea nimi tulee kohdalle, tajusin ettei ikuisuuksiakaan voi odottaa. Olen liian vaativa nimen suhteen ja ehkä siksi sen pohtimiseen on mennyt näin kauan aikaa. No vaikka pidänkin sanonnasta hiljaa hyvä tulee, tässä kohtaa ei olisi nimen kanssa ei enää hitaammin olisi voinut edetä.

Koska toivoisin nimen jollain tasolla liittyvän blogiini, mutta huomasin olevani itse aivan pihalla siitä, millainen blogi minulla on ja mistä pääasiassa kirjoittelen, kyselin täällä blogin puolella niitä sanoja. Teidän sanat olivat ihana! Kiitos niistä. Yleisin taisi olla villasukat, joka sai kyllä hymyn nausemaan huulille. Teidän ansiostanne alitajuntaani tupsahti marraskuun viimeisenä iltana nimi Omalla paikalla.

Uusi nimi, uudet kujeet? Paljonkaan muutoksia ei sisältöön ole tulossa. Tässä sitä mennään niin kuin tähänkin asti. Blogin osoite tulee kyllä vaihtumaan joulukuun puolen välin jälkeen. Tiedotan kyllä siitä sitten lähemmin. Yritän saada vanhan osoitteen uudelleenohjaamaan tämän uuden puolelle, mutta ainakin lukijoiden täytyy valitettavasti rekisteröityä sitten osoitteen vaihduttua uudestaan lukijoiksi, jos haluat saada uusimmat blogitekstit näkymään syötteellenne. Toivottavasti kestätte kärsivällisesti tämän välivaiheen ja nimen vaihtumisen, vaikka se tuottaakin hieman päänvaivaa uuden osoitteen suhteen.