Joulukuinen arkeni

Mitä mulle kuuluu? Joulukuun alussa loukkasin jalkani, tai oikeastaan en loukannut, se vain kipeytyi ja lopulta kipu vei lääkäriin, kipulääkekuurille ja röntgeniin. Tuloksena rasitusmurtuma ja täyslepoa. Saan siis keppeillä koko joulun.

Jalasta huolimatta selvisin koulun viimeisistä viikoista ja tenteistä kunnialla (toki useasti myöhästelin tunneilta, kun en sustunut ymmärtämään, että keppejen vuoksi aikaa kuluu siirtymisiin tuhottomasti enemmän kuin tavallisesti). Ensimmäinen vuosi takana ja seuraavia haasteita odottaen tammikuussa saan aloittaa toisen vuoden sisätautikirurgialla. Ekan vuoden opintopisteet sain kerättyä juuri ja juuri. Vasta kolmannella yrittämällä lääkelaskutkin menivät läpi. En siis joudukaan lääkelaskupajaan tammikuussa. 

Loukkaantuminen ja eräät muut tapahtumat syksyltä nostattivat vanhoja muistoja mieleen niin hyvässä kuin pahassa (tästä kirjoitan myös myöhemmin toisessa postauksessa lisää). Tapahtumien johdosta tein päätöksen ystäväni rohkaisemana ottaa yhteyttä yhteen tanssillisen voimistelujoukkueen valmentajaan. Jos Luoja suo, ensi keväänä lähden ainakin treenaamaan, ehkä joskus jopa kisaamaan uudessa joukkueessa. Nyt jos koskaan on aika nousta matolle uudestaan. Voimisteluvuosistani on aikaa jo seitsemän vuotta, mutta osa taidosta varmasti löytyy hyvinkin nopeasti selkärangasta, kun vain pääsen treenien makuun. Hiukan pelottaa ja suuresti jännittää, mutta hyvin se menee. Minulla on jo sopivasti ikäväkin lajin pariin. Mutta ensin hieman lomaillaan.

Joulukuun 22. ja 23.

Olenpa minä laiskistunut loppua kohden, kun taas jäi yksi luukku välistä. Korvasin sen nyt näppärästi kahdella kuvalla. No joulu on jo ovella, mutta mitä jokapäiväisestä kuvaamisesta jäi mieleen. Arki muuttuu kumman hankalaksi murtuneen jalan ja keppien vuoksi, joten yksijalkaiselle, kaksikeppiselle ei enää kolmatta jalkaa kaivata, joten kunnon valokuvaus sai väistyä. Hienot suunnittelemani kolmijalkaotokset kaupungin valoista ja yötaivaasta jäivät tekemättä. Joulutorille köpöttelykin jää toiseen vuoteen. Mutta kännykkä kuvaamista tuli sitäkin enemmän treenattua. Tavalliset arkikuvat oli minulle itselle siedätystä niin hyvin muokatuista järkkäriotoksista. Sen hyväksyminen, ettei kaikkien kuvien täydy olla aina niin täydellisiä, oli aluksi haastavaa. Itsestäkin voi oppia uutta kuvaamalla. 

Iloista joulua kaikille!

Joulukuun 21.

Joulun tunnelmaan johtivat siskoni lukion joulukonsertti ja Club for five joulushow.

Joulukuun 19. ja 20.

Joulusiivouksen keskellä eilinen luukku unohtui kokonaan. Tänään on siivoukset ohi ja joulukoristeet paikoillaan.

Joulukuun 18.

Paketoin joulupaketteja ja innostuin paketoimaan myös nukkekotiin miniatyyri joululahjoja.

Joulukuun 17.

Parasta ikinä on vaahtokarkkikaakao silloin kun ulkona näyttää samalta kuin pakastimessa ja varpat palelee villasukkienkin sisällä.

Joulukuun 16.

L-O-M-A! Tiputusnopeuksien laskemisen ja kanyloinnin suorittamisen jälkeen viimeinen taitokoe on minun osaltani ohi. Täytyy muuten kehuskella kaikille niille, jotka tänne pyrkivät opiskelemaan, että nämä uudet orhaluokat lääkiksen kanssa yhteisessä taitokeskuksessa ovat aika hienot!

Joulukuun 15.

Kylmää, mutta kaunista. Kävin tänään jalan röntgenissä ja viimeisen tentin raapustamassa. Tämä päivä menee varmaan lepäillen, univelkoja kuittailen ja ihanaa pakkassäätä ihaillen. Tule jo joulu ja loma!

Joulukuun 14.

Ensimmäinen vuosi alkaa olla paketissa. Viimeinen virallinen oppitunti olikin sitten se odetetuin eli kanyloinnin orha. Itsekin uskaltauduin mallinukeksi, kun harjoiteltiin tekokäsien jälkeen toisillamme. Nyt kun lääkelaskutkin meni vihdoin kolmannella yrittämällä läpi ja ensiavustakin tuli nelonen, ei voisi paremmin joululoma alkaa. Vielä on jäljellänestehoidon tentti ja taitokoe ja sitten oikein virallisesti lomalle.

Joulukuun 13.

Koska jouluna ei vaan voi syödä liikaa suklaata tai sitten on harjoituksen puutteesta kiinni.

Joulukuun 12.

Se vähän erilainen joulukalenteri. En muista mistä tämä idea napattiin ja koska siitä tuli tapa, mutta lapsuudessa meillä on jouluna ollut tällainen karkkinauhakalenteri useana vuonna. Kun joulusuklaat kauppoihin ilmestyivät, ostettiin meille kotiin laatikoittain makuja ja siitä ne askarreltiin haluamaan järjestykseen niin, että joka adventti ja itsenäisyyspäivä on tuplakarkit ja aattolle kolme. Tällainen yksinkertainen ja maukas kalenteri odottaa minua tänäkin vuonna. Eikä joulukuista aamua voi aloittaa paremmin kuin suklaalla!

Joulukuun 11.

Kiharapilvi. Pienenä ihailin Potter sarjojen Hermionea ja hänen kiharaista tukkaansa (enempi ehkä sitä elokuvien tyyliä kuin Rowligin loihtimaa takkupesää). Nyt pikkujoulujen kynnyksellä on ihanaa loihtia itselleen korkkiruuvit näiden pampuloiden avulla. Onneksi joulu tekee arjesta juhlaa ja pikkujouluihin saa vähän panostaakin.

Joulukuun 10.

Teetä ja herkullista juustoleipää, pakkasen pauketta, aattosuunnitelmia ja rentoa joulufiilistä. Nyt käsi pystyyn niillä, joilla jouluvalot on vielä laittamatta! Täällä nousi ainakin yksi käsi.

Joulukuun 9.

Viikko koulua jäljellä ja vielä kovasti opintopisteitä pitäisi kerätä kasaan. Voi miksi kaikki lukeminen pitää aina jättää viime tippaan?

Joulukuun 8.

Sinulle on kukkia!

 

Joulukuun 7.

"Kyllä minä jaksan odottaa, mutta anna minun syödä tuo keksi ja pian!"

Minä olen varmaan yksi maailman kärsimättömimmistä ihmisistä. Hermoni palavat todella usein varsinkin kauppojen jonoissa hitaiden ihmisten takana. Nyt kun kipeä jalka ja kepit rajoittavat ja erityisesti hidastavat menoani, olen saanut vuorostani olla se kaupan kanssan hitain, jolla putoaa tavarat ja lentää kepit, kun niihin tottuminen on vielä kesken. Vaikka välillä meinaa tulla itku, kun en yksin saa läppäri kannettua keppien kanssa keittiöstä olohuoneeseen, tämä pieni-suuri keppien tuoma muutos on minun kaltaiselle hätähousulle aika tervettä ja opettavaa aikaa. Näin joulun alla on myös ihanaa, ettei oikein pysty kiirehtimään askelissaan tai säntäämään kymmeneen paikkaan saman päivän aikana. Voi kun tämän muistaisi ensi joulunakin (toivottvasti) ilman keppejä.

Joulukuun 6.

Itsenäisyyspäiväpitsalla. Syöjä taisi olla kuvaajaa nopeampi.

Joulukuun 5.

Pahoittelen tätä heti tullutta joulukalenterin luukkutaukoa. Elämä on hetken ollut uusien tapojen opettelua. Kerron lisää myöhemmin, mutta kuva kertokoon nyt puolestani.

Joulukuun 2.

Yön pimeinä tunteina on turvallisempaa olla piikit pystyssä ihan vain varmuuden vuoksi.

Harmittaa näiden ensimmäisten kuvien kehno laatu, mutta samalla se on haaste minulle harjoitella lisää kännykällä kuvaamistakin. Järkkäriä, kun ei aina tule kannettua mukana.

Joulukuun 1.

Tänään näin taivaalla pitkästä aikaa sellaisen valoilmiön että! Aurinkoa on kyllä kaivattu ja valoa sitäkin enemmän yhä vain pimenevään talveen.

Tänä vuonna halusin haastaa itseni tekemällä tänne joulukalenterin. Nappaan arjesta joka päivä yhden kuvan ja saatte sen sitten joulukalenterin muodossa tänne. Katsotaan miten minun käy, muistanko joka päivä yhden kuvan räpsästä. Kuitenkin tervetuloa joulukuu ja hyvää joulunodotusta kaikille!