Joulukuun 22. ja 23.

Olenpa minä laiskistunut loppua kohden, kun taas jäi yksi luukku välistä. Korvasin sen nyt näppärästi kahdella kuvalla. No joulu on jo ovella, mutta mitä jokapäiväisestä kuvaamisesta jäi mieleen. Arki muuttuu kumman hankalaksi murtuneen jalan ja keppien vuoksi, joten yksijalkaiselle, kaksikeppiselle ei enää kolmatta jalkaa kaivata, joten kunnon valokuvaus sai väistyä. Hienot suunnittelemani kolmijalkaotokset kaupungin valoista ja yötaivaasta jäivät tekemättä. Joulutorille köpöttelykin jää toiseen vuoteen. Mutta kännykkä kuvaamista tuli sitäkin enemmän treenattua. Tavalliset arkikuvat oli minulle itselle siedätystä niin hyvin muokatuista järkkäriotoksista. Sen hyväksyminen, ettei kaikkien kuvien täydy olla aina niin täydellisiä, oli aluksi haastavaa. Itsestäkin voi oppia uutta kuvaamalla. 

Iloista joulua kaikille!