Opiskelumotivaatiota elvyttämässä

Keskivaiheen opinnot ja keskivaiheen motivaatio-ongelmat. Heti alusta koulu on tuntunut aika puulta. Kolmosia on silti pukannut niistä tenteistä joihin olen oikeasti panostanut kuin myös niistä tenteistä joihin en ole lukenut juuri mitään. Sisätauteja, farmakologiaa, kirurgiaa, säteilysuojelua ja sitä ihka ihanaa pbl:ää. Lukemista on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja muutaman kirjoitusviestinnän tehtävän olen suosiolla siirtänyt myöhempään kevääseen (niissä kun ei ollut palautuspäivämääriä...).

Täytyy kyllä sanoa, että sen minkä ensimmäisenä vuonna taakseen jätti, sen tänä vuonna on edestään löytänyt. Moneen aiheeseen tarvitaan paljon viime vuoden tietoja. Erityisesti anatomiasta, nestehoidosta ja erilaisten termien muistamisesta on ollut hyötyä. Samalla olen vihdoin oppinut munuaisesta ne minulta uupuvat tiedot kuten reniini-angiotensiini-kierron.

Tähän kevääseen on mahtunut opon tapaaminen ja opintojen suunnittelua. Lukihäiriöstä huolimatta olen pärjännyt todella loistavasti opinnoissani. Töitä olen saanut tehdä paljon, mutta kun keskiarvo hiipii lähelle nelosta, en voisi olla itseeni tyytyväisempi. Opintojen jatkokaan ei enää mietitytä, vaikka kätilön työhön haluan edelleen suunnata. Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista oikeastaan molemmat tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta ja kummassakin saan kätilön sekä sairaanhoitajan pätevyyden.  

Nyt kuitenkin onnellisesti vietän itsenäisentyön viikkoa lomaillen, mutta samalla tiedostaen kuinka paljon hommaa seuraavaksi viikoksi kertyy, jos tällä viikolla en edes avaa kirjoja. Hiukan hirvittää. Ortopedian ja traumatologian tunnilla koin myös ahaa-elämyksen siitä, että tätä en hoitaja haluaisi tehdä työkseni. Vaikka piikkikammosta olen itseni siedättänyt, irtileikatut raajat tai kolaripotilaan murskautuneen lantion hoitaminen ei tuntunut vain minun jutulta. Joskus näinkin päin, sillä sisätaudeissa olin innoissani lähes joka aiheesta.

Tunneilla istumisen ohella olen ehtinyt hyvin treenaamaan ja piipahtamaan muutamissa haalarikansan pippaloissa. Ja täytyy kyllä tämän oppikokonaisuuden keskeltä sanoa, että onneksi minulla on nykyään enemmmän muutakin elämää kuin koulu.