Opiskelumotivaatiota elvyttämässä

Keskivaiheen opinnot ja keskivaiheen motivaatio-ongelmat. Heti alusta koulu on tuntunut aika puulta. Kolmosia on silti pukannut niistä tenteistä joihin olen oikeasti panostanut kuin myös niistä tenteistä joihin en ole lukenut juuri mitään. Sisätauteja, farmakologiaa, kirurgiaa, säteilysuojelua ja sitä ihka ihanaa pbl:ää. Lukemista on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja muutaman kirjoitusviestinnän tehtävän olen suosiolla siirtänyt myöhempään kevääseen (niissä kun ei ollut palautuspäivämääriä...).

Täytyy kyllä sanoa, että sen minkä ensimmäisenä vuonna taakseen jätti, sen tänä vuonna on edestään löytänyt. Moneen aiheeseen tarvitaan paljon viime vuoden tietoja. Erityisesti anatomiasta, nestehoidosta ja erilaisten termien muistamisesta on ollut hyötyä. Samalla olen vihdoin oppinut munuaisesta ne minulta uupuvat tiedot kuten reniini-angiotensiini-kierron.

Tähän kevääseen on mahtunut opon tapaaminen ja opintojen suunnittelua. Lukihäiriöstä huolimatta olen pärjännyt todella loistavasti opinnoissani. Töitä olen saanut tehdä paljon, mutta kun keskiarvo hiipii lähelle nelosta, en voisi olla itseeni tyytyväisempi. Opintojen jatkokaan ei enää mietitytä, vaikka kätilön työhön haluan edelleen suunnata. Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joista oikeastaan molemmat tuntuvat hyviltä vaihtoehdoilta ja kummassakin saan kätilön sekä sairaanhoitajan pätevyyden.  

Nyt kuitenkin onnellisesti vietän itsenäisentyön viikkoa lomaillen, mutta samalla tiedostaen kuinka paljon hommaa seuraavaksi viikoksi kertyy, jos tällä viikolla en edes avaa kirjoja. Hiukan hirvittää. Ortopedian ja traumatologian tunnilla koin myös ahaa-elämyksen siitä, että tätä en hoitaja haluaisi tehdä työkseni. Vaikka piikkikammosta olen itseni siedättänyt, irtileikatut raajat tai kolaripotilaan murskautuneen lantion hoitaminen ei tuntunut vain minun jutulta. Joskus näinkin päin, sillä sisätaudeissa olin innoissani lähes joka aiheesta.

Tunneilla istumisen ohella olen ehtinyt hyvin treenaamaan ja piipahtamaan muutamissa haalarikansan pippaloissa. Ja täytyy kyllä tämän oppikokonaisuuden keskeltä sanoa, että onneksi minulla on nykyään enemmmän muutakin elämää kuin koulu.

Pistoja

On jo toukokuu. Koulua on enää kuukausi jäljellä virallisesti ja kesälomalle alkaa olla aika hinku. Joko tekin odotatte sitä, kun saa laittaa oppikirjat sivuun ja unohtaa autuaasti kaiken vuoden aikana vaivalla päntätyn? Minä ainakin! Jos en nyt kuitenkaan unohtaisi kaikkea oppimaani, mutta aivojen (ja hermojen) lepuuttaminen tekisi kyllä hyvää.

Viime tiistaina otettiin vihdosta viimein laskimoverinäytteitä ja sormenpäästä sokeri- ja kolesteroliarvoja. Täytyy myöntää, että hirvitti aika tavalla, sillä olen aina kammoksunut piikkejä (mikä mahtava uravalinta!), mutta tunnin jälkeen sain kyllä myöntää, että kaikkeen voi tottua. Piikittäminen ei ollut kauhean vaikeaa, vaikka siipineulan kanssa en löytänyt suonta ollenkaan. Myöhemmin opettajan näyttäessä ymmärsin, etten ollut pistänyt tarpeeksi syvälle. No ensi kerralla viisaammin. Avoneulanäyte jäi kokeilematta, mutta opettaja kyllä näytti sen yhdellä koekaniinilla kämmenestä. Verinäytteiden lisäksi pistimme sormepäänäytteitä eli lähinnä verensokeria ja kolesterolia. Lisäksi sain kokeilla ottaa nieluviljelynäytteen opettajan kurkusta. Opin, että tikun saa työntää todella syvälle. Hiukan hirvittää se, että opetus tästä aiheesta päättyi tähän ja seuraavan kerran pistänkin ihan oikeaa potilasta. Täytyy vain toivoa, että harkoissa saan otella myös verikokeita niin saan vähän tuntumaa lisää tuohonkin hommaan.
(Kuvasta voitte myös huomioida minun erittäin aseptiset pitkät kynnet. Täytyy muistaa leikata ennen seuraavaa orhaa.)

Koulu on muuten sujunut aika mukavasti. Ensimmäinen puolikas ekaa vuotta alkaa olla takana ja fiilikset siitä hieman vaihtelevia. Olen saanut hurjasti vahvistusta siihen suuntaan, että tämä on minun alani. Koulussa aiheet ovat olleet alkaneet muuttua yhä kiinnostavammiksi ja alan olla suuntautumiseni kanssa ihan hukassa, onneksi sitä ei tarvitse vielä päättää. Kevään aikana on alkanut mietittämään tuleva vastuu hoitajana ja se pystynkö todella sisäistämään tämän kaiken tiedon. Usein aiheesta kuin aiheesta on niin paljon opittavaa, että kaikkea en tahdo ehtiä edes lukemaan saati sitten muistamaan. Tenttikirjojen lisäksi meillä on paljon materiaalia netissä, joihin tutustuminen on jäänyt vähemmälle kuin olisin halunnut. Itsenäistä työtä on valtavasti ja lähiopetus vähenee koko ajan. Huolettaa saanko oikeasti kaiken riittävän tiedon, jotta voin toimia oikein ja vastuullisesti myös työelämässä. Toisaalta tiedän vaativani itseltäni edelleen aika paljon ja siksi ehkä harmittaakin, kun kaikki koulusta saadut numerot eivät ole siitä parhaimmasta päästä. Yritän myös muistuttaa itseäni, että huonosti menneestä tentistäkin oppii.

Toukokuussa aloitan työt eli kouluun teen vain enää kaksi kotitenttiä ja ravitsemuksen tentin koulussa. Kliinisen hoitotyön kurssille on muutamat tehtävän palautukset ja paljon erilaisiin aihealueihin perehtymistä, mutta luentoja minulla ei enää ennen kesätaukoa ole ollenkaan. Siispä työt kutsuvat kohti uusia haastaita. Vaikka hoitamista en tässä työssä treenaakkaan, kohtaamista senkin edestä.

Sairaanhoitajaopintojen alkumetrit

Kuten jo aikaisemmin kerroin koulun parissa on ollut aika hektistä ja työlästä. Ensimmäinen periodi on kuitenkin ohi ja opiskelutahti alkanut hidastua, joten ajattelin kertoa teille hieman mun alasta, opinnoista ja niihen liittyvistä tuntemuksista.

Aloitin siis tammikuussa sairaanhoitajaopinnot Tamkissa. Meitä aloitti yhteensä noin. 90 opiskelijaa, joista tehtiin kaksi luokkaa. Omalla luokalla meitä on nelisenkymmentä ja ikähaarukka on aika laaja. Minä taidan olla siitä nuorimmasta päästä, sillä pääsin melkein suoraan lukiosta aloittamaan. Yli puolella meidän luokasta on lähihoitajataustaa tai jokin muu ammatti alla suoritettuna.

Ekat viikot olivat aika shokki. Esseitä ja ryhmätöitä kasaantui jo tammikuun aikana aivan mielettömästi ja äkkiä opin, että tehtävät kannattaa tehdä heti alta pois, ettei pääse kasaantumaan.  Luokkien löytämiseen ja totuttautimiseen siinä, että lukujärjestys saattaa muuttua vielä aamullakin vaati hieman kärsivällisyyttä. Tässä yksi kuva meidän lukkarista tokalta viikolta. Ekan periodin ajan meillä olikin aika täyttä ja lähes poikkeuksetta koulussa istuttiin puoli ysistä neljään.

Tammikuu koostui lähinnä oppimisen taidot kokonaisuudesta, johon kuului informaatiotekniikkaa, kirjoitusviestintää ja kaikkea yleistä sälää oppimiseen, koulun käyntiin ja Tamkkiin liittyen. Lisäksi ensimäiseen periodiin meidän ryhmällä sisältyi hoitotiedettä, anotomiaa ja fysiologiaa, aseptiikkaa, tartuntatauteja, hoitotyönperusteita ja kamalan vaikeaa mikrobiologiaa, josta jollain ihmeen konstilla sain arvosanaksi kuitenkin nelosen. Kevät on ollut ja tulee olemaankin todella teoriapainotteista ja käytännön orhat eli orintoivat harjoittelut alkavat vasta syksyllä meidän ryhmällä. Teorian ohella istuimme hieman pienemmissä kokoonpanoissa kolmet pbl aloitukset ja purut. Niissä käsiteltiin lähinnä sairaanhoitajan ominaisuuksia, vaitiolovelvollisuutta ja alkoholismia. Omalle kohdalle osuikin aika huippu pienryhmä ja siksi etukäteen hieman pelätytkin pbl-istunnot sujuivat hyvin.

Tenttejä on tullut tasaseen tahtiin ja keskiviikko-illat on mennyt enemmän tai vähemmän kirja kädessä paniikissa, kun aikaisemminkaan ei ole muka voinut opusta avata. Lisäksi herkuttelusta on alkanut tulla jo paha tapa stressin purkuun ennen tenttejä. Vielä mulla on hakusessa, mitä mihinkin tenttiin kannattaa lukea, sillä jokaisessa kurssissa materiaalia tuntuu olevan ihan mielettömästi.

Kokeet ja tentit ovat osoittautuneet erilaisiksi verrattuna lukioon. Jos lukiossa riitti, että osasi kokonaisuuden ja kirjoittaa siitä esseen sairaanhoitajaopinnoissa olen jo istunut kahdessä ryhmätentissä, joista toiseen sain oottaa lunttilapun mukaan ja useissa tabulatenteissä, joissa tentti tehdään moodlen kaltaisessa ympäristössä vastaten lähinnä oikein väärin väittämiin ja monivalintoihin. Ryhmätentit ovat olleet mukavia ja niissä helposti jopa unohtuu, että ollaan oikeassa tentissä, kun luokassa vallitsee tasainen puheensorina. Olen tykännyt näistä tabulatenteistäkin, vaikka niissä läpipääsy raja on yleensä ollut 50 prosentin sijaan 70 prosenttia. Ja kuten aseptiikassa ja anatomian ensimmäisessä välitenteissä väärästä vatstauksesta rokotettiin pisteitä ei arvailujen varaan kauheasti uskaltanut osaamistaan jättää.

Vaikka tällä hetkellä teoria alkaa jo tympimään ja kaikilla tuntuu olevan intoa päästä jo käytännön harjoitteisiin, on tästä teoriasta ollut hyötyäkin. Lähes jokainen aihe on tuntunut hurjan mielenkiintoiselta oli sitten kyse hoitotyön etiikasta, dokumentoinnista eli kirjaamisesta tai terveyden edistämisestä. Toisin kuin lähihoitajapohjaisille, minulle jo pelkkä kirjaaminen on uusi ja ehkä vähän ihmeellinen asia.

Nyt ennen kesää minulla on vielä lukuvuoden neljäs periodi eli minulle toinen periodi jäljellä. Se koostuu ammatillisesta vuorovaikutuksesta, kliininen hoitotyö 1:stä ja anatomiasta ja fysiologiasta, joka jatkuu ensimmäiseltä jaksolta vielä muutaman viikon.

Tämän kevään aikana on anatomian itsenäisen opiskelun luukaappi tullut tutuksi, kun on pitänyt opetella kaikki kyhmyt ja nystyt reisuluusta ja oppia tunnistamaan selkärangan nikamista, mikä kuuluu mihinkin kohtaan rankaa. Palpaatiotunnilla taas pääsin etsimään yläraajan luita palpaatioparilta ja tuntemaan aina kustakin nivelestä kuinka se liikkuu raajaa liikuttamalla. Toissa viikolla myös vierailimme Helsingissä sairaanhoitajapäivillä tutustumassa työkengistä höyrysterilointikaappeihin, joita yritykset olivat siellä markkinoimassa. Keväällä myös opettelimme ottamaan tupakoinnin puheeksi asiakkaan kanssa ja täytimme liikuntareseptin yhdessä itse valitsemamme sukulaisen tai tuttavan kanssa.

Kaiken lukemisen ohella olen ehtinyt osallistua haalaribileisiin ja oman ainejärjestön talviriehaankin. Haalereita ei harmiksi riittänyt kaikille, joten omat merkkini saavat odottaa ensi syksyyn asti ompelutalkoita. Vaikka opintojen alku tuntui (luonnollisesti) raskaalta on tähänkin rytmiin ehtinyt jo hyvin tottua. Vielä kun väsymys helpottaisi ja stressiä oppisi paremmin hallitsemaan, niin pääsisin ottamaan oppinnoista täysillä kaiken irti. Jostain voisi nyt myös kaivaa sen motivaation niille itsenäisen opiskelun "vapaapäivillekin". Tässä vielä kuva, joka kuvaa hyvin mun fiilistä Puttosen perheen lainsäädännön ja palvelujärjestelmän esseen palauttamisen jälkeen.