Hupsista, mä pääsin ihan oikeasti opiskelemaan. Hämmennys, ilo, helpotus, epäusko, onnellisuus. Näillä sanoilla kuvailisin mun tuntemuksia. Mä pääsin siis ykkösvaihtoehtooni eli opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Toinen kerta toden sanoi ja tammikuussa pääsenkin oikein kunnolla opintojen makuun.
Tieto siitä, että mäkin pääsen aloittamaan opinnot ja opiskelemaan vielä mun toiveiden mukaista alaa helpotti. On ollut raskasta elää pätkätöillä ilman minkäänlaista koulutusta, iltalukion rankkuudesta puhumattakaan (en ole yhtään iltaihminen). Toki toisille vähän iltapainotteinen opiskelu sopii, mutta minä koin sen hyvin raskaaksi. Eniten mieltä painoi epätoivo siitä, että tuleeko musta koskaan mitään. Ahtaalle ja epämukavuusalueelle joutuminen kuitenkin rupesi tekemään mussa työtä ja sai mut suhtautumaan moneen asiaan hyvin eri tavalla. Tämä myös avasi mun silmät ymmärtämään, mitä mä haluan oikeasti elämälläni tehdä ja vahvisti urahaaveitani. Enää en harmittele, ettei musta tulekkaan terveydenhoitajaa. Luulen, että tämä on sittenkin enemmän mun juttu. No aika näyttää senkin. Erityisesti tämä välivuosi kuitenkin toi mua lähemmäksi Jumalaa.
Opiskelupaikan lisäksi olen alkanut hahmottelemaan itselleni eräänlaista kuvausprojektia. Luin jokin aika sitten Tuhat lahjaa -nimistä kirjaa ja ihastuin täysin. Siinä kirjoittaja pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, johon kirjoittaa ylös kiitollisuudenaiheita omasta arjestaan. Minä päätin sitten elvyttää syksyn myötä jäänyttä valokuvausta ja toteuttaa samaa ideaa valokuvien kautta. Pyrin joka päivä ottamaan kuvan, jossa keskityn arkeni kauniisiin ja hyviin asioihin, joista voin olla kiitollinen. Näistä kuvista olen haaveillut teettäväni kirjan sitten kun vuosi on tullut täyteen. Katsotaan, mitä tästä tulee. Julkaisen toki kuvia täällääkin ja jos projektista innostuu joku toinenkin niin senkun toteuttamaan!
Kuvissa yritän saada arjen näyttämään juhlalta ja katsoa arkiaskareita hieman eri näkökulmasta. Se on myös minulle tapa ilmaista tuntemuksiani ja ajatuksiani ja näyttää, että tässä maailmassa on paljon kaunista jopa siinä maanantaiaamussa. Mulle tämä on ihan parasta terapiaa ja saa mut suhtautumaan ikäviinkin asoihin aivan uudella tavalla.
Marraskuussa ehdin myös viettämään syntymäpäiviäni ja näkemään pitkästä aikaa lapsuuden ystävääni leffan merkeissä. Meille tuli kyllä leffaan niin kiire, että unohdimme maustaa popparimme. Kyllähän se näinkin maistui. Mun sosiaalinen elämä on kärsinyt välivuonna huimasti. Ja siksi aika ystävien seurassa on ollut ihan kullan arvoista ja oikea henkireikä mun syksyssä.
Lokakuussa myös ihastui tällaiseen suklaaseen, jota iltalukiokaverini tarjosi. Suklaa maistuu, vaikka iltalukio on jo osaltani historiaa. Nyt nimittäin alkoi mun "kesäloma", jotta jaksan painaa täysillä opintoja sitten keväällä. Aikaa on, kun osaisi sen ajan oikein käyttää.
oioioii onnea hurjasti!! Ihan huikeeta, ihanaa kuulla, että pääsit juuri sinne, mihin eniten halusit. :) Oon varma, että välivuoden viettäminen on myös ollut ihan tarkoituksellista, mutta varmasti on mahtavaa päästä opiskelemaan. Välivuoden jälkeen sitä osaa varmasti arvostaakin eri tavalla kuin yhtään taukoa pitämättä. :)
VastaaPoistaLisäksi piti sanoa, että ihana idea sun valokuvausprojekti! Ehkä innostun itsekin, huomion kiinnittäminen kiitollisuuteen on aina hyvä...
Kiitoksia onnitteluista! :) Ja eiköhän kaikella tällä odottelulla ollut merkitystä opintoja ajatellen.
PoistaJa kiva jos pieni innostus heräsi :). Jos valokuvaus ei ole lähellä sydäntä kynä ja paperikin sopii tähän vallan hyvin.
Onneksi olkoon opiskelupaikasta! Itsekin pääsin tänä syksyny kouluun välivuoden jälkeen ja kun näin ekan kerran, että mut on hyväksytty kouluun niin taisin kyllä hieraista silmiäni ja kiljahtaa hämmennyksestä :D Kävin kolmessa kokeessa keväällä ja tämän alan koe tuntui menneen huonointen :D Olen vieläkin vähän hämmentynyt, että pääsin sisään, vaikka koulua on ollut jo monta kuukautta :D
VastaaPoistaKiitos ja onnea myös sinulle opiskelupaikan johdosta :) ja tsemppiä vielä viimeisiin opintoihin ennen joululomaa.
PoistaYksi tai kaksikin välivuotta tuntuu olevan enemmin sääntö kuin poikkeus. Tai ainakin niitä viettää useampi nuori kuin osasin arvata. Kesällä mulla oli vain sellainen "mä en pääse koskaan mihinkään, oon varmaan ainut joka ei saanut koulupaikkaa" olo.
Ja tuttua tuo pääsykokeen jälkeinen fiilis. Luulin itsekin ihan viimeiseen asti, että en varmasti pääse ekaan hakuvaihtoehtoon, kun en osannut olla tarpeeksi vakuuttava sille psykologille. No ilmeisesti omasta epävarmuudesta huolimatta olin tarpeeksi vakuuttava, koska sain motivaatiosta täydet pisteet.
Ihana hyvänmielenpostaus :) Onnea tosi paljon opiskelupaikasta!
VastaaPoistaTuo kiitollisuuspäiväkirja on kyllä ihan huippu idea, olen joskus pohtinut aihetta, mutta vasta nyt sain siihen sellaisen konkreettisen otteen - kirjoittaa (tai kuvata) asiat! Innostuin nyt itsekin ihan tyystin, kiitos siis tästä! ;D Tätä voisi kenties alkaa toteuttamaan vuonna 2016, tai toisaalta, miksei vaikka heti tänään :) Kuvien kokoaminen kirjaksi on myös tosi ihana idea. Miten mukavaa olisikaan myöhemmin selata kirjaa, ja muistella kaikkia pieniä kauniita hetkiä. Arjen kiireen keskellä ne nimittäin välillä meinaavat unohtua.
Joo tämä kiitollisuuksien etsiminen arjesta on oikeesti todella koukuttavaa! Ja on ihana kuulla, että muutkin innostuvat :). Aluksi tämä tuntui hieman pakonomaiselta, mutta kun juonesta pääsi kiinni kiittämistä alkoi löytyä joka hetkestä.
PoistaKiitos onnitteluista ja tsemppiä sinulle lukion viimeiseen rutistukseen!