Sairaanhoitajaopiskelijan viikko

Maanantai tulee aina liian nopeasti. Varsinkin silloin, kun edellinen viikonloppu on kulunut töissä tiskaten. Taiteilen sunnuntai-iltana nopeasti kyhätyt alkoholiprojektin rekvisiitat pyörän kyytiin ja suuntaan kohti koulua. Väsyttää. Tänä maanantaina en jaksaisi olla innostunut ja valistaa alkoholin haitoista muille opiskelijoille. Kymmenen aikaan aamulla homma alkaa kuitenkin sujua ja meidän pisteellä kännilaseille on kertynyt jo porukkaa jonoksi asti. Huomaan nauttivani lyhyistä keskesteluista ventovieraiden kanssa ja tunnen työn olevan merkityksellistä osalle pisteelle vierailleille. Ruokatunnilla juoksen TTY:lle hakemaan liput namiapproon ja käyn palauttamassa Lääkehoidon käsikirjan, jota en ehtinyt avata kertaakaan viikonlopun aikana, vaikka olisi pitänyt. Kiireessä kuvaan yli 60 sivua huomisen kotitehtävän alueesta kunnes huomaan hyllyyn juuri tuotujen palautettujen kirjojen joukossa kyseisen opuksen. Naurattaa ajoitukseni. Uusin lainan ja palaan projektimme purkutunnille. Kotiin pääsen vasta neljän jälkeen ja läksykirjat suljetaan yhdeksen pintaan. Yksi House-jakso ja pää tyynyyn.

Tiistai on teoriatäyteinen. Pbl-istunto aamu kasilta kivusta tuntuu yhtä paha kuin aiheensakin. Session jälkeen kipuilua jatketaan kliinisen hoitotyö kakkosen tunnilla. Opettaja päättää, että tehdään ryhmätyöt, koska kyllä me ehitään luennot kuuntelemaan tabulasta kotonakin. Päivän viimeinen tunti lääkehoidosta menee ohi yhtä nopeasti kuin opettajan näyttämät diat, jotka olisi kai pitänyt ehtiä täydentämään itselleen siinä luennon lomassa. Lääkelaskut tuntuvat ylitsepääsemättömiltä neljältä iltapäivällä. Itkettää. Kolme plus kahdesta tulee vahingossa kuusi. Tuntuu, ettei mikään suju. Koulun jälkeen lasken lisää annoslaskuja, täytän seuraavan aamun orhan ennakkotehtävät katetroinnista, pesen harjoitteluvaatteet ja pyydän miestä tuomaan kaupasta suklaata. Ilman sitä loppuviikosta ei tule mitään.

Keskiviikkona herään keräten orhavaatteet ja ennakkotehtävät laukkuun yhdeksi mytyksi ja palelen polkiessani kouluun. Steriilit suojakäsineet haisevat kummallisilta ja meitä kielletään paukuttamasta niitä samalla tavalla kuin telkkarisarjoissa tehdään. Katetroinnin lisäksi me tehdään pareittain vuodepesuja ja maataan uikkarit päällä suihkusängyssä. Siinä tulee äkkiä kylmä, vaikka olisi täysin terve opiskelija, joka leikkii potilasta. Uupuneena, mutta samalla helpottuneena poljen kaupan kautta kotiin, sillä tänään on haalarikansan bileet Alkumetrit. Ensin etkoillaan yhdellä kaverilla, jonka jälkeen jatketaan toisella, josta siirrytään keskustaan klubille. Maanantaina valistetut riskirajat alkavat tuntua jo liian pieniltä. "Sä oot söpö, mut mul ei oo aikaa, mennä sun kaa leffaa tai ees ostaa karkkia." Musiikki on turhan lujalla ja tanssilattia liian ahdas. Pääsen kotiin kyydillä ja sängyssä toivon ja rukoilen, että seuraava aamu lähtisi kivuttomasti käyntiin.

Torstaina on "vapaapäivä". Aamu menee toipuen eilisestä. Ryhmätyötäkin tulee aloitettua luomalle sille uusi kansio ja tyhjä word-tiedosto. Krooninen kipukin alkaa vaikuttaa kiinnostavammalta kuin siivoaminen. Käyn laiskuuttani autolla kaupassa ja katson Ensitreffit alttarilla aloitusjakson lounasta mutustaen. Iltapäivästä ajetaan anoppilaan kylään ja kotiin saadaan kärrättäväksi survottua puolukkaa. Illasta aivot tuntuvat käyvän ylikierroksilla, kun puhelin piippaa, televisio huutaa ja netti jumittaa yhtä aikaa. Mietin, voisinko kenties keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Perjantaina harjoitellaan ergonomiaa fyssarin opastuksella ja käydään läpi potilassiirroissa käytettäviä apuvälineitä. Mun selkä tulee kipeämmäksi jo pelkästä huomion kiinnittämisestä sen asentoon. Koen aiheen oikeasti todella tärkeäksi, vaikka apuvälineiden mokailen yrittäessäni kiinnittää pyörätuolin jalkatasoa käsinojan paikalle. Olen vain liian puhki ottamaan oppia vastaan. Lounaaksi syön kalaa ja perunaa ja koen annoskateutta kavereiden pitsoista. Iltapäivä pyhitetään kirjaston ryhmätyötilassa kipu-Kahootin tekemiseen. Juttujen taso ja naurun määrä kuvastavat hyvin meidän väsymyksen tasoa. Kotona kaadun kirjaimellisesti sohvalle, juon kupin teetä ja ihmettelen kuinka kukaan jaksaa lähteä vielä perjantainakin juhlimaan.

 Ensi viikolla minua odottaa jo kaksi tenttiä. Kiitos sille ihanalle, joka on tämän meemin luonut, sillä se todella kuvaa minun fiilistä tenttejä ajatellen.

Onko teilläkin rankka syksy opintojen suhteen?