Sairaanhoitajaopiskelijan viikko

Maanantai tulee aina liian nopeasti. Varsinkin silloin, kun edellinen viikonloppu on kulunut töissä tiskaten. Taiteilen sunnuntai-iltana nopeasti kyhätyt alkoholiprojektin rekvisiitat pyörän kyytiin ja suuntaan kohti koulua. Väsyttää. Tänä maanantaina en jaksaisi olla innostunut ja valistaa alkoholin haitoista muille opiskelijoille. Kymmenen aikaan aamulla homma alkaa kuitenkin sujua ja meidän pisteellä kännilaseille on kertynyt jo porukkaa jonoksi asti. Huomaan nauttivani lyhyistä keskesteluista ventovieraiden kanssa ja tunnen työn olevan merkityksellistä osalle pisteelle vierailleille. Ruokatunnilla juoksen TTY:lle hakemaan liput namiapproon ja käyn palauttamassa Lääkehoidon käsikirjan, jota en ehtinyt avata kertaakaan viikonlopun aikana, vaikka olisi pitänyt. Kiireessä kuvaan yli 60 sivua huomisen kotitehtävän alueesta kunnes huomaan hyllyyn juuri tuotujen palautettujen kirjojen joukossa kyseisen opuksen. Naurattaa ajoitukseni. Uusin lainan ja palaan projektimme purkutunnille. Kotiin pääsen vasta neljän jälkeen ja läksykirjat suljetaan yhdeksen pintaan. Yksi House-jakso ja pää tyynyyn.

Tiistai on teoriatäyteinen. Pbl-istunto aamu kasilta kivusta tuntuu yhtä paha kuin aiheensakin. Session jälkeen kipuilua jatketaan kliinisen hoitotyö kakkosen tunnilla. Opettaja päättää, että tehdään ryhmätyöt, koska kyllä me ehitään luennot kuuntelemaan tabulasta kotonakin. Päivän viimeinen tunti lääkehoidosta menee ohi yhtä nopeasti kuin opettajan näyttämät diat, jotka olisi kai pitänyt ehtiä täydentämään itselleen siinä luennon lomassa. Lääkelaskut tuntuvat ylitsepääsemättömiltä neljältä iltapäivällä. Itkettää. Kolme plus kahdesta tulee vahingossa kuusi. Tuntuu, ettei mikään suju. Koulun jälkeen lasken lisää annoslaskuja, täytän seuraavan aamun orhan ennakkotehtävät katetroinnista, pesen harjoitteluvaatteet ja pyydän miestä tuomaan kaupasta suklaata. Ilman sitä loppuviikosta ei tule mitään.

Keskiviikkona herään keräten orhavaatteet ja ennakkotehtävät laukkuun yhdeksi mytyksi ja palelen polkiessani kouluun. Steriilit suojakäsineet haisevat kummallisilta ja meitä kielletään paukuttamasta niitä samalla tavalla kuin telkkarisarjoissa tehdään. Katetroinnin lisäksi me tehdään pareittain vuodepesuja ja maataan uikkarit päällä suihkusängyssä. Siinä tulee äkkiä kylmä, vaikka olisi täysin terve opiskelija, joka leikkii potilasta. Uupuneena, mutta samalla helpottuneena poljen kaupan kautta kotiin, sillä tänään on haalarikansan bileet Alkumetrit. Ensin etkoillaan yhdellä kaverilla, jonka jälkeen jatketaan toisella, josta siirrytään keskustaan klubille. Maanantaina valistetut riskirajat alkavat tuntua jo liian pieniltä. "Sä oot söpö, mut mul ei oo aikaa, mennä sun kaa leffaa tai ees ostaa karkkia." Musiikki on turhan lujalla ja tanssilattia liian ahdas. Pääsen kotiin kyydillä ja sängyssä toivon ja rukoilen, että seuraava aamu lähtisi kivuttomasti käyntiin.

Torstaina on "vapaapäivä". Aamu menee toipuen eilisestä. Ryhmätyötäkin tulee aloitettua luomalle sille uusi kansio ja tyhjä word-tiedosto. Krooninen kipukin alkaa vaikuttaa kiinnostavammalta kuin siivoaminen. Käyn laiskuuttani autolla kaupassa ja katson Ensitreffit alttarilla aloitusjakson lounasta mutustaen. Iltapäivästä ajetaan anoppilaan kylään ja kotiin saadaan kärrättäväksi survottua puolukkaa. Illasta aivot tuntuvat käyvän ylikierroksilla, kun puhelin piippaa, televisio huutaa ja netti jumittaa yhtä aikaa. Mietin, voisinko kenties keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan.

Perjantaina harjoitellaan ergonomiaa fyssarin opastuksella ja käydään läpi potilassiirroissa käytettäviä apuvälineitä. Mun selkä tulee kipeämmäksi jo pelkästä huomion kiinnittämisestä sen asentoon. Koen aiheen oikeasti todella tärkeäksi, vaikka apuvälineiden mokailen yrittäessäni kiinnittää pyörätuolin jalkatasoa käsinojan paikalle. Olen vain liian puhki ottamaan oppia vastaan. Lounaaksi syön kalaa ja perunaa ja koen annoskateutta kavereiden pitsoista. Iltapäivä pyhitetään kirjaston ryhmätyötilassa kipu-Kahootin tekemiseen. Juttujen taso ja naurun määrä kuvastavat hyvin meidän väsymyksen tasoa. Kotona kaadun kirjaimellisesti sohvalle, juon kupin teetä ja ihmettelen kuinka kukaan jaksaa lähteä vielä perjantainakin juhlimaan.

 Ensi viikolla minua odottaa jo kaksi tenttiä. Kiitos sille ihanalle, joka on tämän meemin luonut, sillä se todella kuvaa minun fiilistä tenttejä ajatellen.

Onko teilläkin rankka syksy opintojen suhteen?

Sairaanhoitajaopintojen alkumetrit

Kuten jo aikaisemmin kerroin koulun parissa on ollut aika hektistä ja työlästä. Ensimmäinen periodi on kuitenkin ohi ja opiskelutahti alkanut hidastua, joten ajattelin kertoa teille hieman mun alasta, opinnoista ja niihen liittyvistä tuntemuksista.

Aloitin siis tammikuussa sairaanhoitajaopinnot Tamkissa. Meitä aloitti yhteensä noin. 90 opiskelijaa, joista tehtiin kaksi luokkaa. Omalla luokalla meitä on nelisenkymmentä ja ikähaarukka on aika laaja. Minä taidan olla siitä nuorimmasta päästä, sillä pääsin melkein suoraan lukiosta aloittamaan. Yli puolella meidän luokasta on lähihoitajataustaa tai jokin muu ammatti alla suoritettuna.

Ekat viikot olivat aika shokki. Esseitä ja ryhmätöitä kasaantui jo tammikuun aikana aivan mielettömästi ja äkkiä opin, että tehtävät kannattaa tehdä heti alta pois, ettei pääse kasaantumaan.  Luokkien löytämiseen ja totuttautimiseen siinä, että lukujärjestys saattaa muuttua vielä aamullakin vaati hieman kärsivällisyyttä. Tässä yksi kuva meidän lukkarista tokalta viikolta. Ekan periodin ajan meillä olikin aika täyttä ja lähes poikkeuksetta koulussa istuttiin puoli ysistä neljään.

Tammikuu koostui lähinnä oppimisen taidot kokonaisuudesta, johon kuului informaatiotekniikkaa, kirjoitusviestintää ja kaikkea yleistä sälää oppimiseen, koulun käyntiin ja Tamkkiin liittyen. Lisäksi ensimäiseen periodiin meidän ryhmällä sisältyi hoitotiedettä, anotomiaa ja fysiologiaa, aseptiikkaa, tartuntatauteja, hoitotyönperusteita ja kamalan vaikeaa mikrobiologiaa, josta jollain ihmeen konstilla sain arvosanaksi kuitenkin nelosen. Kevät on ollut ja tulee olemaankin todella teoriapainotteista ja käytännön orhat eli orintoivat harjoittelut alkavat vasta syksyllä meidän ryhmällä. Teorian ohella istuimme hieman pienemmissä kokoonpanoissa kolmet pbl aloitukset ja purut. Niissä käsiteltiin lähinnä sairaanhoitajan ominaisuuksia, vaitiolovelvollisuutta ja alkoholismia. Omalle kohdalle osuikin aika huippu pienryhmä ja siksi etukäteen hieman pelätytkin pbl-istunnot sujuivat hyvin.

Tenttejä on tullut tasaseen tahtiin ja keskiviikko-illat on mennyt enemmän tai vähemmän kirja kädessä paniikissa, kun aikaisemminkaan ei ole muka voinut opusta avata. Lisäksi herkuttelusta on alkanut tulla jo paha tapa stressin purkuun ennen tenttejä. Vielä mulla on hakusessa, mitä mihinkin tenttiin kannattaa lukea, sillä jokaisessa kurssissa materiaalia tuntuu olevan ihan mielettömästi.

Kokeet ja tentit ovat osoittautuneet erilaisiksi verrattuna lukioon. Jos lukiossa riitti, että osasi kokonaisuuden ja kirjoittaa siitä esseen sairaanhoitajaopinnoissa olen jo istunut kahdessä ryhmätentissä, joista toiseen sain oottaa lunttilapun mukaan ja useissa tabulatenteissä, joissa tentti tehdään moodlen kaltaisessa ympäristössä vastaten lähinnä oikein väärin väittämiin ja monivalintoihin. Ryhmätentit ovat olleet mukavia ja niissä helposti jopa unohtuu, että ollaan oikeassa tentissä, kun luokassa vallitsee tasainen puheensorina. Olen tykännyt näistä tabulatenteistäkin, vaikka niissä läpipääsy raja on yleensä ollut 50 prosentin sijaan 70 prosenttia. Ja kuten aseptiikassa ja anatomian ensimmäisessä välitenteissä väärästä vatstauksesta rokotettiin pisteitä ei arvailujen varaan kauheasti uskaltanut osaamistaan jättää.

Vaikka tällä hetkellä teoria alkaa jo tympimään ja kaikilla tuntuu olevan intoa päästä jo käytännön harjoitteisiin, on tästä teoriasta ollut hyötyäkin. Lähes jokainen aihe on tuntunut hurjan mielenkiintoiselta oli sitten kyse hoitotyön etiikasta, dokumentoinnista eli kirjaamisesta tai terveyden edistämisestä. Toisin kuin lähihoitajapohjaisille, minulle jo pelkkä kirjaaminen on uusi ja ehkä vähän ihmeellinen asia.

Nyt ennen kesää minulla on vielä lukuvuoden neljäs periodi eli minulle toinen periodi jäljellä. Se koostuu ammatillisesta vuorovaikutuksesta, kliininen hoitotyö 1:stä ja anatomiasta ja fysiologiasta, joka jatkuu ensimmäiseltä jaksolta vielä muutaman viikon.

Tämän kevään aikana on anatomian itsenäisen opiskelun luukaappi tullut tutuksi, kun on pitänyt opetella kaikki kyhmyt ja nystyt reisuluusta ja oppia tunnistamaan selkärangan nikamista, mikä kuuluu mihinkin kohtaan rankaa. Palpaatiotunnilla taas pääsin etsimään yläraajan luita palpaatioparilta ja tuntemaan aina kustakin nivelestä kuinka se liikkuu raajaa liikuttamalla. Toissa viikolla myös vierailimme Helsingissä sairaanhoitajapäivillä tutustumassa työkengistä höyrysterilointikaappeihin, joita yritykset olivat siellä markkinoimassa. Keväällä myös opettelimme ottamaan tupakoinnin puheeksi asiakkaan kanssa ja täytimme liikuntareseptin yhdessä itse valitsemamme sukulaisen tai tuttavan kanssa.

Kaiken lukemisen ohella olen ehtinyt osallistua haalaribileisiin ja oman ainejärjestön talviriehaankin. Haalereita ei harmiksi riittänyt kaikille, joten omat merkkini saavat odottaa ensi syksyyn asti ompelutalkoita. Vaikka opintojen alku tuntui (luonnollisesti) raskaalta on tähänkin rytmiin ehtinyt jo hyvin tottua. Vielä kun väsymys helpottaisi ja stressiä oppisi paremmin hallitsemaan, niin pääsisin ottamaan oppinnoista täysillä kaiken irti. Jostain voisi nyt myös kaivaa sen motivaation niille itsenäisen opiskelun "vapaapäivillekin". Tässä vielä kuva, joka kuvaa hyvin mun fiilistä Puttosen perheen lainsäädännön ja palvelujärjestelmän esseen palauttamisen jälkeen.