Kuvapostaus

 

Pienessä koossa paljon pelkoa

Huh, nyt on suurimmat reissut reissattu ja vihdoin kotiin asettauduttu. Tämän pienehkön lomani jälkeen palaan töihin, jossa näillä näkymin mun työsopimusta jatketaan, jee!

Mökkeilessä kävimme mustikassa ja siellä törmäsinkin tällaiseen pikkuotukseen hyppyhämähäkkiin. Tarkemmin kotona netissä surfailun jälkeen hämpyn lajiksi paljastuikin nummihämähäkki, joka kuuluu kyllä hyppyhämähäkkeihin. Hämmästyin innostustani aiheesta, sillä pelkään hämähäkkejä yli kaiken. Ehkä tästä tuli tällaista siedätyshoitoa, sillä innostuin kyseisen lajin tutkimisesta ja kuvaamisesta aika tavalla. Mitä kaikkea voikaan oppia!

Opiskeluahdistelut saivat tänään lopun, kun viimein uskalsin soittaa hakijapalveluun ja selvittää, miksi en päässyt kouluun. Oli kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä sen puhelun jälkeen. Englannistahan se oli kiikastunut ja kuulemma tulokseni oli juuri pisteen vajaa sallitun, joten kaukana ei oltu. Lisäksi yksi tarkkavaisuutta vaativa tehtävä oli jäänyt vajaaksi, kun tajusin vasta puolessa välissä, miten se tehtävä kannattaa oikeasti tehdä. Omat pelkoni siitä, etten ole henkisesti sopiva tälle alalle olivat siis täysin turhia. Psykologisesta testistä ja muista oppimisvalmiuksia mittaavista kokeista sain kuulemma todella hyvät pojot. Kuitenkaan se ei riittänyt, sillä vaikka olisin saanut muista osioista täydet yksikin alle sallitun rajan menevä testi kaataa kaiken. Minulle syyn selviäminen oli kuitenkin suuri helpotus, koska englannin osaamiselle voin kuitenkin tehdä jotain. Omiin luonteenpiirteisiini tai muihin ominaisuuksiin itsessäni en taas olisi voinut vaikuttaa. Nyt kun soveltuvuuskoe näytti vihreää valoa psykologisesta, tiedän hakevani tälle alalle ehdottomasti uudestaan ensi vuonna, kun enkkukin on treenattu huippu kuntoon.

Mökkeilyn lisäksi vierailin viikon alussa Kuopiossa, jossa pääsin tutustumaan Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteiden tiedekuntaan. Tätini on tutkijana kyseisessä tiedekunnassa ja kertoi ja esitteli koulua mahdollisuuksien mukaan. Innostui aika tavalla alasta ja kaupungista. Ehkä joskus tuelevaisuudessa jatkan opintojani yliopistossa ravitsemustieteiden parissa. Lisäksi oli inspiroivaa kuulla tädin opintopolusta ja siitä sitkeydestä ja halusta oppia, mikä kyllä kantaa pitkälle. Tätini ei ole koskaan käynyt lukiota ja silti hän nyt työskentelee yliopistolla. Sain paljon kannustusta jatkaa vain sitkeästi, sillä unelma-ammatin eteen kannattaa nähdä vaivaa ja aina se polku ei ole niin suoraviivainen kuin opotunneilla annetaan ymmärtää.


Niin ja niitä muita kuulumisia. Ollaan lomailtu ympäri Suomea. Kilometrejä on tullut autoon huimasti lisää ja minäkin olen päässyt treenaamaan ajamista. Sekään ei enää pelota niin paljon kuin ennen. Penikat vaivaavat ajoittain liikkuessa edelleen. Pahin kipu on selätetty, joten osaan jo hoitaa kipua venyttelyin, joilla se tuntuu lähtevän. Lenkkini ovat pidentyneet ja tunnen jaksavani juosta jo paljon enemmän kuin keväällä. Ruokavalio on matkustamisen ja kesäloman vuoksi hieman muuttunut, mutta en anna sen vaivata (jäätelö ja grilliherkut kuuluvat kesään). Tärkeämpää on syödä säännöllisesti ja muistaa juoda tarpeeksi, vaikka helteitä ei näykään. Parisuhteen osalta ollaan saatu huomata, että yhteisen loman lisäksi myös oma aika tulee tarpeeseen. Tiiviin yhdessäolon lisäksi on tärkeää päästä muutamaksi päiväksi omien kavereiden tai sukulaisten luokse viettämään aikaa. Parin päivän erossa olon jälkeen toista katselee taas ihan eri silmin, eikä joka asiasta tarvitse ärsyyntyä liian usein.

Valokuvaus on ollut isossa osassa kesääni. Kuvia on räpsitty uudella kameralla jo tuhansia. Valokuvauksen lisäksi olen viettänyt kesäiltoja Raamattu kädessä. Haluaisin elvyttää lukemistani ja haaveena olisi saada luettua vuodessa muutakin kuin koulukirjoja. Yhtenä lukuprojektina on tällä hetkellä Tolkienin Hobitti ja Kimmo Takasen Tunne lukkosi. Harmiksi jälkimmäinen on ollut kovassa varauksessa melkein joka kirjastossa. Olisiko teillä jotain hyvää lukuvinkkiä loppukesäksi? Tai kirjaa, joka säväytti teitä. Luen aika laidasta laitaan niin tiede- kuin kaunokirjallisuuttakin aina kiinnostuksen mukaan, joten aihealueellakaan ei niinkään ole väliä.

Herkkupäivä

Välillä on lupa syödä jotain muutakin kuin alelaarirahkaa ja täysjyväpastaa. Koska rakastamani keksijäätelö on liian kallista, vaihdoin vähän halvempaan itse sekoitettavaan versioon. Muistan joka aterialla hämmästellä sitä, kuinka hyvin minun on varaa syödä ja kuinka paljolla Jumala on minua siunannut.

Opiskelu-epävarmuus-ahdistusmöykky

"Anna mun etsiä ja olla epävarma.

Anna mun nähdä maailmaa.

Anna mun tieltä joskus harhaan horjahdella.

Anna mun löytää takaisin!"

-Pekka Ruuska

Huh, mikä viikko! Ajatukset ovat menneet taas sellaista vuoristorataa ihan epätoivoon asti. Koulupaikattomuus ja välivuosi ahdistavat. Mieltä ovat kalvaneet typerääkin typerämmät ajatukset siitä kuinka musta ei ikinä tuu mitään. Etsiessäni omaa paikkaa tässä yhteiskunnassa ja selaillessani tammikuussa alkavia koulutuksia, olen joutunut myöntämään, ettei mulla todellisuudessa ole mitään hajua siitä, mitä elämä tuo tullessaan ensi syksynä tai sitä seuraavana keväänä. 

Hoitoala kiinnostaa edelleen. Samoin kaikki, mikä pyörii terveyden edistämisen eli ravitsemuksen ja liikunnan ympärillä. Jos pitäisi miettiä, missä näkisin itseni kymmenen vuoden päästä, kertoisin sairaanhoitajana toimivani veripalvelussa verenluovuttajien kanssa ja luennoisin siinä ohella ehkä jossain liikuntaan liittyvissä seminaareissa. Haaveilen myös edelleen, että joskus pääsisin edistämään terveydenhuoltoa kehitysmaissa. Haluasin päästä opastamaan ja neuvomaan ihmisiä, kuinka paljon omilla elintavoillaan on merkitystä sairauksien ja tautien hoidossa ja ennalta ehkäisyssä. Meidän monimutkaistakin monimutkaisempi kehomme tarvitsee voidakseen hyvin kolmea yksinkertaista asiaa lepoa, ravitsevaa ruokaa ja monipuolista aktivointia liikunnan avulla. Jos nämä kolme asiaa ovat kohdillaan, mahdollisuutemme voida hyvin paranevat huomattavasti oli elämäntilanteemme, mikä tahansa. Vaikka näkemykset tulevaisuudesta ja omista kiinnostuksista ovat selvät, oman koulutuspaikan valinta on edelleen ihan hakusessa. Haluan ehkä liian laajassa mittakaavassa opiskella vähän kaikkea otsikolla terveys.

Kun lomalla pää on mietteissä ja opiskelupaikanvalinta ahdistaa, on pakko vaihtaa maisemaa ja saada ajatuksia muualle. Tiistaina mä valloitan Powerparkin eli Pohjanmaa kutsuu!

Nautinnollista kesää teille!

Uutta intoa valokuvaukseen

Viime viikolla läksimme mieheni kanssa kamerakaupoille. Mukaan tarttui uusi runko, josta jo vähän aikaa olen haaveillut Canon 100D.

Vanha runkoni Canon 450D alkaa olla ominaisuuksiltaan hieman hankala omiin kuvaustarkoituksiini ja siksi uuden rungon hankinta tulikin ajakohtaiseksi. Päätöksentekoon vaikutti hinta, ominaisuudet ja koko. 100D on pienin peilijärjestelmäkamera Canonilta ja se painaa vain vähän yli 400g. Kuitenkin 100D:ssä on pienestä koostaan huolimatta täysin samat ominaisuudet kuin 700D:ssä. Minulle tärkein ominaisuus oli herkkyys, jonka tässä mallissa saa puolet suuremmaksi kuin 450D. Eli kuvaaminen yhä hämärämmissä olosuhteissa helpottuu. Lisäksi uuden rungon ostopäätöstä vauhdittu parempi kuvanlaatu, terävyys ja valmiit erityiskuvaustilat. Se miksi suosin mallia 100D oli koko. Toisin kuin mieheni, minä en jaksa kantaa mukanani kymmentä eri putkea, kolmijalkaa, irtosalamaa ja painavaa runkoa. Peinikokoiseen käteeni 100D myös sopii hyvin. Nyt pystyn entistä helpommin kantamaan kameraani mukanani, missä ikinä kuljenkin. Vaikka arvostan ammattimaisia kuvia, helppous ja mukavuus voittavat (ainakin vielä).

Rungon vaihdoksen mukana myös kuvankäsittelyni muuttui. Vaihdoin halvan ja ilmaisen ohjelmani kameran mukana tulleeseen kuvankäsittelyohjelmaan, joilla RAW- muotoisten kuvien käsittely on paljon monipuolisempaa. Odottakaa siis kärsivällisesti, koska alussa uusien kuvien käsittelyyn ja nappien ihmettelyyn menee aikaa ja hetkeksi kuvien saanti tänne hidastuu. Paljon olisi näytettävää Kansanlähetyspäiviltä, Turusta ja kuvausretkeltä Mikaelin kappelista. Tässä kuitenkin muutama maistiainen. 

Lenkkarit jäähylle

Tähän tekesi mieli laittaa sellainen tuskaisesti irvistävä hymiö, mutta parempien taitojen puutteessa jätän irvistyksenkin mielikuvituksenne varaan. Kuten otsikosta jo voi päätellä mulle iski aika äkkiä pieni treenitauko lihaskalvon tulehduttua. Tämä rasitusvamma tunnetaan siis paremmin nimelle penikkatauti.

Olen lenkkeillyt ahkerasti enimmäkseen kävellen ja kyykäten matkan varrella. Juossut olen jonkin verran, mutta sitäkin enemmän spurttaillut kävelylenkeillä kaikki ylämäet täysillä pinkoen. Lenkkeilyn lisäksi kävelen suhteellisen paljon asioidessani kaupungilla ja töissä työ on jalkojen varassa koko päivän. Tämä on ollut ilmeisesti liian iso rasitus lyhyessä ajassa, sillä viime viikolla lähes jokaisen lenkin jälkeen oikea jalkani rupesi vihoittelemaan säären alueelta. Samassa jalassa polvi on kipuillut aikaisemminkin, mutta tämä kipu oli erilaista. En tunnistanut sitä lihaskivuksikaan, vaan se oli pikemminkin säryksi, joka ilmeni rasituksen jälkeen levätessä.

Viikonloppuna olimme reisussa, joka tarkoitti taas kävelyä aamusta iltaan ja siitä alkoikin aivan sietämätön särky, johon oli jo pakko napsia särkylääkettä. Lauantaina kipu alkoi jo tuntua aamusta ja paheni iltaa kohden. Kun ihmettelin kipua ääneen, anoppini totesi heti, että se on penikkatauti. Pienen tutkimuksen jälkeen selvisi paljon muutakin.

Penikkatauti on (minun ymmärrykseni mukaan) rasitusvamma, jossa lihasyhtymä kasvaa nopeammin kuin sitä ympäröivä kalvo. Tämän vuoksi lihas turpoaa, aiheuttaa painetta ja saattaa jopa pysäyttää verenkierron lihaksessa. Vaikka minulle kyseinen vaiva oli vieras ja hurjan kuuloinen, se on kuitenkin hyvin tavallinen vaiva erityisesti pitkänmatkanjuoksijoilla. Heillä kipu oireilee tavallisesti juuri sääriluun vieressä, siis samassa kohdassa kuin minulla. Tulehdus syntyy myös helpommin silloin kuin jalassa on jo valmiiksi jokin asentovirhe. Minulla oikea nilkka on aikanaan nyrjähtänyt ja sen nivelsiteet venähtäneet samassa rytäkässä, mikä on tuottanut suurtaa vaivaa kuten ylipronaatiota ja polven virheellistä asentoa. Lisäksi tänä keväänä todettu asentohuimas ja sen korjaaminen ovat vasta alkaneet. Ei siis ihme, että lihaksisto aloittelevalla juoksijalla hieman temppuilee, kun ei vielä ole löydetty edes rytmiä tai oikeaa tekniikkaa liikkumisen suhteen.

Jotta vaivasta selvittäisiin kerralla on nyt pidettävä lenkkeily hetken aikaa totaalisessa pannassa. Tämä on tuottanut minulle suurta harmia, varsinkin kun kelitkin ovat kivat ilta- ja aamulenkeille. Onneksi riittävä lepo, kylmä, venyttely ja hieronta nopeuttavat lihaksiston elpymistä. Sitä ennen täytyy keskittyä enemmän yläkroppaan kotijumpan muodossa.

Onko teille kokemuksia penikkataudista tai ylipronaatiosta? Kertokaa ihmeessä kokemuksia ja neuvoja lepäilyyn ja toipumiseen.